What: First face.to-face Gathering of the Open Science Finland group
When: Monday March 4th at 15:30 PM
Where: Kirjaclubin kabinetti, Kirjatyöntekijänkatu 10, Kruunuhaka (Helsinki)
Links: Feel free to RSVP or comment at the Meetup -page or Facebook event page

The Open Science Finland group is a recently established forum for taking open science further in Finland. The main communication channel is the “Open Science Finland” group in Facebook. Currently the group in informal, but we have applied for more official Open Science Working Group status under Open Knowledge Finland (see the international Open Science working group).

Today on Monday March 4th at 15:30 PM we will gather first time to discuss face-to-face what and how the group should do in order to promote openness in Finnish scientific and academic field.

The meetup will take place straight after the bigger Avoin Tiede -event organized by CSC — Tieteen tietotekniikan keskus at Kirjaclubin kabinetti (Kirjatyöntekijänkatu 10). If you don’t find us call Antti Poikola 0443375439

Akateemisiin julkaisuihin liittyviä verkkopalveluja ja sovelluksia riittää. Thomson Reutersin Web of Science, Google Scholar ja monet muut palvelut tarjoavat tutkijalle mahdollisuuden oman julkaisuluettelonsa ylläpitämiseen ja julkaisutietojen tarkastamiseen ja korjaamiseen. Kokonaan oma maailmansa on julkaisujen taustalla olevan lähdekoodin ja  tutkimusdatan hallinta ja mahdollisuuksien mukaan julkaiseminen avoimesti. Sekä julkaisujen, että tutkimusdatan avoimuuden eteen on asioita, joita yksittäiset tutkijat voivat (ja on siuositeltavaa) tehdä, muttamolemmissa myös tutkimusyhteisöillä- ja organisaatioilla, kuten yliopistoilla on oma toimintaroolinsa.

Tampereella 27.9.2013 osana avoimen tiedon kuntakirtuetta järjestettiin vertaisoppimistapahtuma Troika aiheesta “Miten tutkijan kannattaa hallita julkaisudataansa?”  tässä keskustelun yhteenvetona tutkijoille suunnattua ohjeistusta julkaisujen ja datan osalta. (tapaamisen muistiinpanot ja miellekartta tutkimusekosysteemistä)

Ohjeita tieteen tekijöille

Vaikka oletkin tällä hetkellä Suomalaisen Yliopiston jäsen ja sinulla on paikallinen tutkijaprofiili yliopiston tutkimustietojärjestelmässä (CRIS = current research information system), niin se ei riitä. Tiede on globaalia, sinä olet osa sitä ja sinulla on sekä historiaa että tulevaisuutta Yliopiston ulkopuolella. Joudut näkemään hieman vaivaa ja tekemään päällekkäistä päivitystyötä, mutta se kannattaa.

Tutkijan verkkopresenssi

• Huolehdi, että sinut ja työsi identifioituvat vain ja vain sinuun: hanki sekä ResearcherID että ORCID. Vahvista molemmissa palveluissa omat julkaisusi ja anna palveluiden siirtää tiedot ristiin toinen toisilleen.
• Varmista, että tuloksesi tunnistetaan: kun julkaiset artikkelin, dataa tai koodia, saat siihen pysyvän yksilöivä tunnisteen kuten DOI, ArXiv ID, PMID (PubMedID) tai URN . Varmista, että palvelu kertoo, millä tavalla tuotokseesi viitataan.
• Kerro, mitä olet tehnyt: pidä yllä ajantasaista CV:tä, portfoliota tai blogia sekä Yliopistossa että jossakin muualla. LinkedIn tai akateemisempi Google Scholar ovat hyviä vaihtoehtoja CV:ksi, mutta myös täysin itse ylläpidetty sivusto tai blogi käy.
• Altmetriikkaa CV:n lisukkeeksi: kannattaa tehdä profiili ImpactStory-palveluun. ImpactStory kerää tietoa (altmetriikkaa) siitä, missä verkkopalveluissa ja paljonko työsi on saanut vastakaikua: ladattu, tallennettu, tweetattu jne. Jotta altmetriikkaa kerääntyy, työssäsi on oltava yksilöivä tunniste. Toinen altmetriikkaa keräävä palvelu Altmetric.com on ImpactStorysta poiketen voittoa tavoitteleva yritys, joten ImpactStory on avoimen tieteen kannalta ehkä luontevampi vaihtoehto.

Sosiaaliset verkostopalvelut

Tutkijan työ on sekä itsenäistä että yhteisöllistä, riippuen tieteenalasta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista. Tällä hetkellä suuntaus on kohti kansainvälisempiä ja suurempia tutkimusryhmiä. Sitä toivovat sekä rahoittajat että yliopistot, koska tutkimukset ovat osoittaneet että näin saadaan kerättyä enemmän näkyvyyttä, enemmän viittauksia ja sitä kautta enemmän rahoitusta. Vaikka kaikki tämä vaikuttaakin pelkältä hallintovirkamiehen ja tiedepolitiikan märältä unelta, niin siinä on myös toinen puoli: mitä avoimemmin olet esillä, sitä enemmän sinulla on mahdollisuuksia solmia kontakteja, saada ideoita, kehittyä tutkijana, ratkaista ongelmia yhdessä toisten kanssa. Mitä enemmän tutkimuksesi sivuaa maailman Todella Isoja Ongelmia, sitä luultavampaa on, että et pääse eteenpäin yksin. Sosiaalinen media ja verkkopalvelut voivat auttaa, muuta mihin kaikkeen ja kuinka paljon kannattaa panostaa.

• Kokeile reippaasti – sitoudu kevyesti:  Yleisiä ja erityisesti tutkijoille suunnattuja sosiaalisia verkostopalveluita on runsaasti: esimerkiksi academia.edu, researchgate.net, Mendeley, Google+ ja päälle vielä oman tieteenalan erityisfoorumit yms. Eri palveluita kannattaa kokeilla kevyesti – tunnuksen luonti ja kevyt osallistuminen ei vie liikaa aikaa itse tieteen tekemiseltä ja pitää sinut ajan tasalla siitä, missä mennään.
• Valitse itselle sopivat: Pelkkä tunnuksen luonti ei tuo mukanaan niitä etuja, mitä sosiaalisista verskostopalveluista parhaimmillaan voi saada. Johonkin palveluun kannattaa panostaa enemmän ja tuoda se osaksi arkea. Oman tieteenalan valtavirrassa on syytä yrittää uida sen verran kun rahkeita riittää, mutta virran vietäväksi ei pidä heittäytyä; monitieteisyys ja tieteenalojen välisten raja-aitojen rikkominen on toivottavaa.

Mihin minä datani tunkkaan?

Myös tutkimusdataan voi nykyään jo viitata myös. Datalla on monia ilmenemismuotoja raakadatasta (ns. mikrodata) yhdistelyjen (aggregate) kautta erilaisiin kuvauksiin.  Tutkimusrahoittajat kuten Suomen Akatemia, TEKES ja EU edellyttävät, että rahoitusta hakiessa on oltava aineistonhallintasuunitelma. Sanahirviö viittaa dataan. Vaatimus datan avoimuudesta on myös yleistymässä.

Kaikkea dataa ei saa kuitenkaan noin vain laittaa avoimeksi. Tutustu tutkimuseettisiin sääntöihin ja niihin sopimuksiin, joihin olet sitoutunut dataa kerätessäsi. Datan anonymisointipalveluja odotellessa sinun on itse huolehdittava siitä, ettei henkilöitä ja dataa pysty yhdistämään toisiinsa ilman henkilön lupaa. Vielä parempi on, jos et ole vielä aloittanut datan keräämistä ja voit jo ennalta suunnitella datan julkaisemisen.

Datan tallennuspaikaksi ei kannata valita pelkästään oman Yliopiston levypalvelua tai laboratorion palvelinta. Pelkästään oman tietokoneen kovalevylle tallentamista ei voida laskea datan säilyttämisen keinovalikoimaan ensinkään.

• Tutustu kansainvälisiin avoimen tutkimusdatan julkaisupalveluihin: Avoimen tieteen hengessä ja tullaksesi huomatuksi, data kannattaa tallentaa myös johonkin julkisempaan data-arkistoon kuten Figshare, Dryad tai Zenodo.
• Seuraa Suomessa CSC:n toimia palvelun kehittymistä: Tieteen tietotekniikan keskus on käynnistänyt IDA-nimisen tallennuspalvelun, johon on yliopistokohtaiset levytilakiintiöt. CSC tähtää pitkäaikaissäilytykseen eli datallesi taataan käytännössä ikuinen koti.
• Varmista oman tutkimusalan tallennuspaikat: Jos tutkimuksesi sivuaa yhteiskuntatieteitä, Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto on hyvä pitää mielessä. Mikään varsinainen avoimen datan arkisto se ei kuitenkaan ole. Omalla tieteenalallasi saattaa lisäksi olla vakiintuneita data-arkistoja, kysy kolleegoilta.

• ks. myös tutkimusdatarepositoryjen vertailutaulukko

Avoin tiede ja julkaiseminen

Tutkimus on julkaistava, vasta silloin siitä tulee tiedettä. Lehti on historiallinen tapa paketoida tiedettä ja tieteen mittaristot, rahoitusmallit ja instituutiot tukevat perinteistä julkaisumallia edelleen vahvasti. Ajat kuitenkin muuttuvat – vertaisarvioidut tekstit eivät välttämättä tarvitse lehteä ympärilleen vaan ne pystyvät välittämään tutkimustulokset muutoinkin. Uusia tapoja tehdä tiedettä on ratkaista ongelmia yhteisöllisesti ja siten, että tutkimustulokset ovat toistettavissa. Esimerkki yhteisöllisyydestä on matemaatikkojen Polymath Project ja toistettavuudesta IPython Notebook ja R-ohjelmointiympäristön sovellukset, joissa yhdistetään teksti ja koodi (ks. Knitr).

Mitä avoimelle tieteelle, datalle ja julkaisemiselle sitten tulee käymään? Muuttuuko mikään? Richard Poynder haastattelee blogissaan Open and Shut? neurogenetiikan professori Björn Brembsiä. Brembs ehdottaa samaa mistä keskusteltiin Tampereen tilaisuudessakin. Tapahtuisiko muutos, jos yliopistokirjastot perustaisivat tasokkaan, vertaisarvioidun, avoimen julkaisusarjan ja saisivat sen nostettua Julkaisufoorumi-luokituksen korkeimmalle tasolle? Instituutioiden ja isojen laivojen kääntymistä odotellessa yksittäisenä tutkijana voit valita oman polkusi. “Avoimen tieteilijän” roolimallia hakiessasi voit miettiä, mikä näistä sopii sinulle parhaiten ja mihin pyrit:

• Perinteinen ura: tarjoat tutkimustasi vain arvostettuihin kansainvälisiin tiedelehtiin ja konferensseihin riippumatta siitä noudattavatko ne avoimen julkaisemisen periaatteita vai eivät. Yliopistot mittaavat suoriutumistasi mittareilla ja asteikoilla (mm. JulkaisuFoorumi ), jotka suosivat toistaiseksi tätä mallia.
• Keskitie: kuten yllä, mutta lisäksi proaktiivisesti harrastat rinnakkaisjulkaisemista ja avaat dataa. Rinnakkaisjulkaiseminen tarkoittaa sitä, että tallennat artikkelin myös Yliopiston julkaisuarkistoon tai vaikka ArXiv-palveluun. Verkkopalvelusta SHERPA/RoMEO voi tarkistaa, mitkä tiedelehdet sallivat tämän – useimmat sallivat jo.
• Pioneeri: julkaiset vain lehdissä, jotka noudattavat avoimen julkaisemisen periaatteita. Julkaisemalla tutkimusdatan ja lähdekoodin pyrit aktiivisesti siihen, että oma tutkimuksesi on toistettavaa (ks. reproducibility). Etsit myös uusia tapoja sekä tieteen tekemiseen että julkaisemiseen.

Kuva: Science fairs – Women scientists “Smithsonian Institution Archives” via Flickr

Avoin tiede -työryhmän jäsenet Heidi Laine ja Konsta Happonen kommentoivat torstaina 11.2. Helsingin Sanomien mielipidesivulla saman lehden edellisessä sunnuntainumerossa esiin tuotua merkittävää VTT:tä koskevaa vilppiepäilyä. Laineen ja Happosen keskeinen viesti oli, että avoimuus ehkäisee vilppiä muodollista sääntelyä ja sanktioita paremmin.

Avoin tiede -työryhmä jatkaa keskustelua avoimuuden ja luotettavuuden välisestä suhteesta tieteen teossa keskiviikkona 17.2. klo 17.30 Töölön toimistolla. Tavoitteena on vastata opetus- ja kulttuuriministerin asettamaan haasteeseen ja pohtia toimia, joilla tieteen tutkimuseettistä tilaa tuetaan ja vahvistetaan avoimuuden keinoin.

Keskiviikon keskustelujen tueksi ja taustaksi julkaisemme avoimuutta omassa tutkimustyössään toteuttavien Markus Miettisen ja Samuli Ollilan kannanoton liittyen tieteen tutkimuseettiseen tilaan ja käytännön toimiin sen edistämiseksi:

TIEDE KYLLÄ TOIMII, JOS SEN ANNETAAN TOIMIA

Trofim Lysenko oli kelvoton tiedemies, joka vuosikymmenet tukahdutti biologian tutkimusta Neuvostoliitossa. Hänen pseudotieteellisiä ajatuksiaan vastustaneet oikeat tiedemiehet lähetettiin Siperiaan. Lysenko menestyi, sillä hän lupasi valtaapitäville sitä mitä nämä halusivat: valtavia viljasatoja ja oikeanlaisia tarinoita.

Muistaen Lysenkon, ei ole mitään uutta siinä tapahtumakulussa, joka taannoin kuvattiin Helsingin Sanomissa koskien tulosten liioittelusta syytettyä entistä VTT:n professoria. Myös häntä syytetään liikojen lupailemisesta rahoittajille sekä uralla etenemisestä riippumatta lupausten toteutumisesta. Mielestämme on kuitenkin turhaa etsiä syntipukkejä yksin rahoitushakemuksissa ruusuisia maalailevista tutkijoista. Kuten Lysenko aikanaan, hekin vain pyrkivät hyödyntämäään vallitsevaa järjestelmää.

Kyseessä on kuitenkin ennen kaikkea systeeminen ongelma.

…

Tutkimusrahoitus on niukkaa, kilpailu siitä raivokasta. Ja vaikka mantra on, että kilpailu rahoituksesta parantaa tutkimuksen laatua, niin käytössä olevat tieteen palkinta- ja hallintamekanismit kannustavat pahimmillaan markkinameininkiin ja nopeiden voittojen lupailuun rehellisyyden kustannuksella.

Ministeri Grahn-Laasonen kommentoi tätä viimeisintä kohua vaatimalla, että “tiedeyhteisön on luotava sellaiset mekanismit, joissa vilppiepäilyt havaitaan tehokkaasti, tutkitaan puolueettomasti ja epäkohtiin puututaan napakasti.” Tiedeyhteisöllä kuitenkin on jo tällainen työkalu: tiukkojen standardien mukainen tieteellinen julkaisutoiminta, joka korjaa tuloksia oikeaan suuntaan sallimalla avoimen kritiikin.

…

Valitettavasti nykyinen tieteen rahoitusjärjestelmä on kuitenkin tämän työkalun ulottumattomissa, sillä rahoitushakemukset, niihin liittyvät päätökset tai niiden perustelut eivät ole julkisia. Tutkijoilla ei usein myöskään ole mahdollisuutta vastata huonolaatuisiin arviointiraportteihin tai esittää kritiikkiä muita hakemuksia kohtaan. Eli toisin kuin Grahn-Laasonen väittää, kilpailtu rahoitus yksinään ei tuo tutkimushankkeita ”avoimemmin yhteisön ruodittaviksi”, sillä tieteelle ominainen julkisen argumentoinnin perinne puuttuu rahoitushakemusten käsittelystä.

Menestys rahoituskilpailussa on kuitenkin välttämätöntä merkittävän tutkimuksen ammattimaiseen suorittamiseen, joten se käytännössä määrää kuka ammattimaista tutkimusta tekee ja mistä aiheesta. Tieteen suunnan ja yksittäisten tutkijoiden urakehityksen kannalta kaikkein vaikuttavin prosessi on siis — paradoksaalista kyllä — se kaikkein suljetuin, korruptoitunein ja irrationaalisin osa tiedeyhteisön harjoittamaa toimintaa.

Me emme ole ensimmäisinä esittämässä vastaavaa kritiikkiä. Vähintään vuosikymmenen ajan tutkijat ovat säännöllisesti kritisoineet kvantitatiivisia tulosmittareita, ankaraa kilpailua sekä käytössäolevia rahoitusperusteita kaikentasoisilla foorumeilla kahvihuonekeskusteluista mielipidepalstoille ja kansainvälisten huipputiedejulkaisujen pääkirjoituksiin. Yksinkertaisia käytännön ehdotuksia on kuitenkin esitetty vähemmän. Julkisessa keskustelussa on ehdotettu tieteen asiamiehen viran perustamista. Mielestämme oikea tie olisi kuitenkin hyödyntää tieteen itsekorjaavuutta.

…

Me esitämme tutkimusvilppien sekä turhien epäilyjen ehkäisemiseksi sekä tutkimusprosessin tehostamiseksi kahta yksinkertaista tutkimuspolittiista toimenpidettä:

(1) Hyväksytyt tutkimussuunnitelmat on välittömästi julkaistava ja alistettava julkiselle tieteelliselle keskustelulle samalla periaatteella kuin tutkimustuloksetkin.

(2) Kaikki tutkimukseen oleellisesti liittyvä (data, menetelmät, tulokset, suunnitelmat) tulee välittömästi saattaa kaikkien käytettäväksi jo tutkimusprosessin aikana (Open Collaboration method).

Näitä periaatteita tulisi rahoittajien toimesta vaatia sovellettavaksi kaikessa tutkimuksessa, ellei ole perusteltua syytä (kuten henkilötietosuoja) toimia toisin.

On huomattava, että radikaali tiedon avaaminen paitsi vähentää merkittävästi mahdollisuutta tulosten vilpilliseen manipulaatioon, niin myös mahdollistaa tehokkaamman prosessin. Tämän ovat useat käytännön esimerkit (Linux, Polymath, NMRlipids) osoittaneet. Esittämiemme periaatteiden laajentamista yleiseksi käytännöksi tulisi siis vähintäänkin vakavasti pohtia.

Tieteelliseen tietoon voi luottaa, kun se julkaistaan avoimesti ja altistetaan kritiikille. Tiede on itseohjautuvaa nimenomaan vertaisjulkisuuden takia, ja siksi avoimuuden takaaminen läpi koko tieteellisen prosessin on kaikkein paras — ja halvin — tapa taata tutkimuksen luotettavuus.

Markus Miettinen Tekniikan tohtori, tutkija Freie Universität Berlin

Samuli Ollila Tekniikan tohtori, tutkija Aalto-yliopisto

Kirjoittajat ovat tekniikan tohtoreita ja tutkijoita. 2013 he perustivat NMRlipids projektin (nrmlipids.blogspot.fi), jossa kehitetään Open Collaboration menetelmää käyttämällä sitä laskennallisen biofysikaalisen kemian tutkimuksessa.

The post Avoimuus ja tutkimusetiikka: Tiede kyllä toimii, jos sen annetaan toimia appeared first on Open Knowledge Finland.

JULKAISUVAPAA HETI

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen reagoi 7.2.2016 blogissaan Helsingin Sanomien samana päivänä julkaisemaan VTT:ssä esiin tullutta vilppiepäilyä koskevaan uutiseen pyytämällä Tutkimuseettiseltä neuvottelukunnalta, Suomen Akatemialta, yliopistoilta ja tutkimuslaitoksilta näkemyksiä nykyisen tutkimuseettisen järjestelmän riittävyydestä.

Open Knowledge Finland (OKFFI) ry:n avoimen tieteen työryhmän mielestä on tärkeää, että keskustelussa kuuluu hallinnon ylätason edustajien lisäksi myös tiedeyhteisön ruohonjuuritason ääni. Työryhmä otti kantaa tilanteeseen 11.2. Helsingin Sanomissa mielipidekirjoituksella ‘Avoimuus ehkäisee tutkimusvilppiä’. Aiheeseen liittyen julkaistiin myös 15.2. kirjoitus OKFFI:n blogissa otsikolla ‘Avoimuus ja tutkimusetiikka: Tiede kyllä toimii, jos sen annetaan toimia’.

Tänään 29.2. julkaistu ministerille osoitettu lausunto laajentaa keskustelua listaamalla kuusi käytännön toimenpidettä tieteellisen tutkimuksen eettisen laadun tukemiseksi. Samalla työryhmä ilmoittaa olevansa käytettävissä suunnittelemaan toimenpide-ehdotusten jalkauttamista käytäntöön.

Avoimen tieteen työryhmä on monitieteinen tutkijoiden ja tutkimuksen tukipalveluissa toimivien tieteen avoimuuden kannattajien verkosto. Työryhmän toiminnan piiriin kuuluu paljon nuoria tutkijoita, jotka tekevät avoimen tieteen pioneerityötä, usein oman urakehityksensä uhallakin.

Opetus- ja kulttuuriministerille nyt laaditun lausunnon valmistelu on hyvä esimerkki työryhmän toiminnasta: teksti on laadittu avoimesti verkossa siten, että kaikki halukkaat ovat saaneet työstää ja kommentoida sen sisältöä. Facebookin Open Science Finland -ryhmässä julkaistuun kutsuun tulla valmistelemaan lausuntoa vastasi noin 10 jäsentä. Lausunto löytyy avoimena verkkodokumenttina osoitteesta: http://okf.fi/tutkimusetiikka-lausunto

Tiivistelmä lausunnossa esitettävistä toimenpiteistä

Näkemyksemme on, että suomalaisen tieteellisen tutkimuksen tutkimuseettinen tila on pääsääntöisesti hyvä. Nuorten tutkijoiden heikkenevät uranäkymät yhdistettynä suljettuun toimintakulttuuriin kuitenkin uhkaavat tieteemme luotettavuutta. Tehokkaimmin haasteeseen vastataan vahvistamalla tiedeyhteisön autonomiaa ja avoimuuden kulttuuria. Räikeää vilppiä yleisempää on harmaalla alueella toiminta, joka vaikeutuu selvästi kun koko tutkimusprosessi suunnitelmasta dataan ja analyysien kautta tuloksiin on läpinäkyvä.

Oikeansuuntaisia toimia mielestämme olisivat

1. Hyväksyttyjen tutkimussuunnitelmien sekä niiden arviointien välitön julkaiseminen ja alistaminen julkiselle tieteelliselle keskustelulle.
2. Lähtökohtaisesti avoin (open-by-default) -ajattelun omaksuminen osaksi kaikkia tutkimuksen prosesseja.
3. Avaamisen suunnittelun sisällyttäminen laadukkaan tutkimussuunnitelman määritelmään ja velvoite noudattaa suunnitteluvaiheessa esitettyä.
4. Yhtenäisten käytäntöjen etsiminen tutkimusaineistoihin ja lähdekoodiin viittaamiseksi sekä sisällyttäminen hyvän tieteellisen käytännön määritelmään.
5. Mekanismien kehittäminen tukemaan ja palkitsemaan avointa tutkimusyhteistyötä (Open Collaboration Method).
6. Tieteen ja tutkimuksen pitkäjänteinen julkinen rahoitus on turvattava.

Open Knowledge Finland ry:n avoimen tieteen työryhmän puolesta

Heidi Laine

Avoimen tieteen työryhmän yhteyshenkilö

040-513 95 93

heidi.k.laine@gmail.com

www.okf.fi

fi.okfn.org/wg/openscience/

Update: Listattujen toimenpiteiden keskinäinen järjestys muutettu vastaamaan lausuntoa. /HL

The post Tiedote: Avoimen tieteen verkosto vastaa opetus- ja kulttuuriministerille tutkimuseettisen järjestelmän riittävyydestä Suomessa ja toimenpiteistä sen vahvistamiseksi appeared first on Open Knowledge Finland.

Avoin tiede -työryhmän jäsenet Heidi Laine ja Konsta Happonen kommentoivat torstaina 11.2. Helsingin Sanomien mielipidesivulla saman lehden edellisessä sunnuntainumerossa esiin tuotua merkittävää VTT:tä koskevaa vilppiepäilyä. Laineen ja Happosen keskeinen viesti oli, että avoimuus ehkäisee vilppiä muodollista sääntelyä ja sanktioita paremmin.

Avoin tiede -työryhmä jatkaa keskustelua avoimuuden ja luotettavuuden välisestä suhteesta tieteen teossa keskiviikkona 17.2. klo 17.30 Töölön toimistolla. Tavoitteena on vastata opetus- ja kulttuuriministerin asettamaan haasteeseen ja pohtia toimia, joilla tieteen tutkimuseettistä tilaa tuetaan ja vahvistetaan avoimuuden keinoin.

Keskiviikon keskustelujen tueksi ja taustaksi julkaisemme avoimuutta omassa tutkimustyössään toteuttavien Markus Miettisen ja Samuli Ollilan kannanoton liittyen tieteen tutkimuseettiseen tilaan ja käytännön toimiin sen edistämiseksi:

TIEDE KYLLÄ TOIMII, JOS SEN ANNETAAN TOIMIA

Trofim Lysenko oli kelvoton tiedemies, joka vuosikymmenet tukahdutti biologian tutkimusta Neuvostoliitossa. Hänen pseudotieteellisiä ajatuksiaan vastustaneet oikeat tiedemiehet lähetettiin Siperiaan. Lysenko menestyi, sillä hän lupasi valtaapitäville sitä mitä nämä halusivat: valtavia viljasatoja ja oikeanlaisia tarinoita.

Muistaen Lysenkon, ei ole mitään uutta siinä tapahtumakulussa, joka taannoin kuvattiin Helsingin Sanomissa koskien tulosten liioittelusta syytettyä entistä VTT:n professoria. Myös häntä syytetään liikojen lupailemisesta rahoittajille sekä uralla etenemisestä riippumatta lupausten toteutumisesta. Mielestämme on kuitenkin turhaa etsiä syntipukkejä yksin rahoitushakemuksissa ruusuisia maalailevista tutkijoista. Kuten Lysenko aikanaan, hekin vain pyrkivät hyödyntämäään vallitsevaa järjestelmää.

Kyseessä on kuitenkin ennen kaikkea systeeminen ongelma.

…

Tutkimusrahoitus on niukkaa, kilpailu siitä raivokasta. Ja vaikka mantra on, että kilpailu rahoituksesta parantaa tutkimuksen laatua, niin käytössä olevat tieteen palkinta- ja hallintamekanismit kannustavat pahimmillaan markkinameininkiin ja nopeiden voittojen lupailuun rehellisyyden kustannuksella.

Ministeri Grahn-Laasonen kommentoi tätä viimeisintä kohua vaatimalla, että “tiedeyhteisön on luotava sellaiset mekanismit, joissa vilppiepäilyt havaitaan tehokkaasti, tutkitaan puolueettomasti ja epäkohtiin puututaan napakasti.” Tiedeyhteisöllä kuitenkin on jo tällainen työkalu: tiukkojen standardien mukainen tieteellinen julkaisutoiminta, joka korjaa tuloksia oikeaan suuntaan sallimalla avoimen kritiikin.

…

Valitettavasti nykyinen tieteen rahoitusjärjestelmä on kuitenkin tämän työkalun ulottumattomissa, sillä rahoitushakemukset, niihin liittyvät päätökset tai niiden perustelut eivät ole julkisia. Tutkijoilla ei usein myöskään ole mahdollisuutta vastata huonolaatuisiin arviointiraportteihin tai esittää kritiikkiä muita hakemuksia kohtaan. Eli toisin kuin Grahn-Laasonen väittää, kilpailtu rahoitus yksinään ei tuo tutkimushankkeita ”avoimemmin yhteisön ruodittaviksi”, sillä tieteelle ominainen julkisen argumentoinnin perinne puuttuu rahoitushakemusten käsittelystä.

Menestys rahoituskilpailussa on kuitenkin välttämätöntä merkittävän tutkimuksen ammattimaiseen suorittamiseen, joten se käytännössä määrää kuka ammattimaista tutkimusta tekee ja mistä aiheesta. Tieteen suunnan ja yksittäisten tutkijoiden urakehityksen kannalta kaikkein vaikuttavin prosessi on siis — paradoksaalista kyllä — se kaikkein suljetuin, korruptoitunein ja irrationaalisin osa tiedeyhteisön harjoittamaa toimintaa.

Me emme ole ensimmäisinä esittämässä vastaavaa kritiikkiä. Vähintään vuosikymmenen ajan tutkijat ovat säännöllisesti kritisoineet kvantitatiivisia tulosmittareita, ankaraa kilpailua sekä käytössäolevia rahoitusperusteita kaikentasoisilla foorumeilla kahvihuonekeskusteluista mielipidepalstoille ja kansainvälisten huipputiedejulkaisujen pääkirjoituksiin. Yksinkertaisia käytännön ehdotuksia on kuitenkin esitetty vähemmän. Julkisessa keskustelussa on ehdotettu tieteen asiamiehen viran perustamista. Mielestämme oikea tie olisi kuitenkin hyödyntää tieteen itsekorjaavuutta.

…

Me esitämme tutkimusvilppien sekä turhien epäilyjen ehkäisemiseksi sekä tutkimusprosessin tehostamiseksi kahta yksinkertaista tutkimuspolittiista toimenpidettä:

(1) Hyväksytyt tutkimussuunnitelmat on välittömästi julkaistava ja alistettava julkiselle tieteelliselle keskustelulle samalla periaatteella kuin tutkimustuloksetkin.

(2) Kaikki tutkimukseen oleellisesti liittyvä (data, menetelmät, tulokset, suunnitelmat) tulee välittömästi saattaa kaikkien käytettäväksi jo tutkimusprosessin aikana (Open Collaboration method).

Näitä periaatteita tulisi rahoittajien toimesta vaatia sovellettavaksi kaikessa tutkimuksessa, ellei ole perusteltua syytä (kuten henkilötietosuoja) toimia toisin.

On huomattava, että radikaali tiedon avaaminen paitsi vähentää merkittävästi mahdollisuutta tulosten vilpilliseen manipulaatioon, niin myös mahdollistaa tehokkaamman prosessin. Tämän ovat useat käytännön esimerkit (Linux, Polymath, NMRlipids) osoittaneet. Esittämiemme periaatteiden laajentamista yleiseksi käytännöksi tulisi siis vähintäänkin vakavasti pohtia.

Tieteelliseen tietoon voi luottaa, kun se julkaistaan avoimesti ja altistetaan kritiikille. Tiede on itseohjautuvaa nimenomaan vertaisjulkisuuden takia, ja siksi avoimuuden takaaminen läpi koko tieteellisen prosessin on kaikkein paras — ja halvin — tapa taata tutkimuksen luotettavuus.

Markus Miettinen Tekniikan tohtori, tutkija Freie Universität Berlin

Samuli Ollila Tekniikan tohtori, tutkija Aalto-yliopisto

Kirjoittajat ovat tekniikan tohtoreita ja tutkijoita. 2013 he perustivat NMRlipids projektin (nrmlipids.blogspot.fi), jossa kehitetään Open Collaboration menetelmää käyttämällä sitä laskennallisen biofysikaalisen kemian tutkimuksessa.

The post Avoimuus ja tutkimusetiikka: Tiede kyllä toimii, jos sen annetaan toimia appeared first on Open Knowledge Finland.

JULKAISUVAPAA HETI

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen reagoi 7.2.2016 blogissaan Helsingin Sanomien samana päivänä julkaisemaan VTT:ssä esiin tullutta vilppiepäilyä koskevaan uutiseen pyytämällä Tutkimuseettiseltä neuvottelukunnalta, Suomen Akatemialta, yliopistoilta ja tutkimuslaitoksilta näkemyksiä nykyisen tutkimuseettisen järjestelmän riittävyydestä.

Open Knowledge Finland (OKFFI) ry:n avoimen tieteen työryhmän mielestä on tärkeää, että keskustelussa kuuluu hallinnon ylätason edustajien lisäksi myös tiedeyhteisön ruohonjuuritason ääni. Työryhmä otti kantaa tilanteeseen 11.2. Helsingin Sanomissa mielipidekirjoituksella ‘Avoimuus ehkäisee tutkimusvilppiä’. Aiheeseen liittyen julkaistiin myös 15.2. kirjoitus OKFFI:n blogissa otsikolla ‘Avoimuus ja tutkimusetiikka: Tiede kyllä toimii, jos sen annetaan toimia’.

Tänään 29.2. julkaistu ministerille osoitettu lausunto laajentaa keskustelua listaamalla kuusi käytännön toimenpidettä tieteellisen tutkimuksen eettisen laadun tukemiseksi. Samalla työryhmä ilmoittaa olevansa käytettävissä suunnittelemaan toimenpide-ehdotusten jalkauttamista käytäntöön.

Avoimen tieteen työryhmä on monitieteinen tutkijoiden ja tutkimuksen tukipalveluissa toimivien tieteen avoimuuden kannattajien verkosto. Työryhmän toiminnan piiriin kuuluu paljon nuoria tutkijoita, jotka tekevät avoimen tieteen pioneerityötä, usein oman urakehityksensä uhallakin.

Opetus- ja kulttuuriministerille nyt laaditun lausunnon valmistelu on hyvä esimerkki työryhmän toiminnasta: teksti on laadittu avoimesti verkossa siten, että kaikki halukkaat ovat saaneet työstää ja kommentoida sen sisältöä. Facebookin Open Science Finland -ryhmässä julkaistuun kutsuun tulla valmistelemaan lausuntoa vastasi noin 10 jäsentä. Lausunto löytyy avoimena verkkodokumenttina osoitteesta: http://okf.fi/tutkimusetiikka-lausunto

Tiivistelmä lausunnossa esitettävistä toimenpiteistä

Näkemyksemme on, että suomalaisen tieteellisen tutkimuksen tutkimuseettinen tila on pääsääntöisesti hyvä. Nuorten tutkijoiden heikkenevät uranäkymät yhdistettynä suljettuun toimintakulttuuriin kuitenkin uhkaavat tieteemme luotettavuutta. Tehokkaimmin haasteeseen vastataan vahvistamalla tiedeyhteisön autonomiaa ja avoimuuden kulttuuria. Räikeää vilppiä yleisempää on harmaalla alueella toiminta, joka vaikeutuu selvästi kun koko tutkimusprosessi suunnitelmasta dataan ja analyysien kautta tuloksiin on läpinäkyvä.

Oikeansuuntaisia toimia mielestämme olisivat

1. Hyväksyttyjen tutkimussuunnitelmien sekä niiden arviointien välitön julkaiseminen ja alistaminen julkiselle tieteelliselle keskustelulle.
2. Lähtökohtaisesti avoin (open-by-default) -ajattelun omaksuminen osaksi kaikkia tutkimuksen prosesseja.
3. Avaamisen suunnittelun sisällyttäminen laadukkaan tutkimussuunnitelman määritelmään ja velvoite noudattaa suunnitteluvaiheessa esitettyä.
4. Yhtenäisten käytäntöjen etsiminen tutkimusaineistoihin ja lähdekoodiin viittaamiseksi sekä sisällyttäminen hyvän tieteellisen käytännön määritelmään.
5. Mekanismien kehittäminen tukemaan ja palkitsemaan avointa tutkimusyhteistyötä (Open Collaboration Method).
6. Tieteen ja tutkimuksen pitkäjänteinen julkinen rahoitus on turvattava.

Open Knowledge Finland ry:n avoimen tieteen työryhmän puolesta

Heidi Laine

Avoimen tieteen työryhmän yhteyshenkilö

040-513 95 93

heidi.k.laine@gmail.com

www.okf.fi

fi.okfn.org/wg/openscience/

Update: Listattujen toimenpiteiden keskinäinen järjestys muutettu vastaamaan lausuntoa. /HL

The post Tiedote: Avoimen tieteen verkosto vastaa opetus- ja kulttuuriministerille tutkimuseettisen järjestelmän riittävyydestä Suomessa ja toimenpiteistä sen vahvistamiseksi appeared first on Open Knowledge Finland.

Avoimen tieteen aktiivien tietopyyntö paljasti tiedejulkaisujen hintatiedot hallinto-oikeuden päätöksellä. Suomi on ensimmäinen maa, jossa julkaisijakohtaiset tiedot korkeakoulujen ja tutkimusorganisaatioiden maksamista tilaushinnoista ovat saatavilla. Tämä vahvistaa yliopistojen neuvotteluasemaa suhteessa kustantajiin, mikä on viimeaikaisten syvien rahoitusleikkausten valossa erityisen ajankohtaista vuoden 2016 sopimusneuvottelujen tueksi. Kustannusten vertailu tukee myös keskustelua vaihtoehtoisista julkaisumalleista ja rahoituksen ohjaamisesta avoimen julkaisemisen (OA) suuntaan.

Tiedejulkaisujen kustannukset ovat kohonneet nopeasti, mutta tarkkojen hintatietojen puute on hankaloittanut kokonaiskuvan hahmottamista. Hinnoissa on merkittäviä eroja kustantajien, yliopistojen ja maiden välillä. Samalla kun suuret julkaisutalot ovat saavuttaneet jopa kymmenien prosenttien voittomarginaaleja ja julkaisutoiminta on yhä keskittyneempää, yliopistokirjastot Harvardia myöten ovat ajautuneet kestämättömään rahoitustilanteeseen. Tämä on osaltaan vauhdittanut avoimen julkaisemisen murrosta.

Open Knowledge Finland ry:n (OKF) keskusteluryhmässä todettiin keväällä 2014, että sopimusten kokonaishintojen pitäisi olla julkista tietoa myös Suomessa. Kesällä 2014 tutkija ja avoimen tieteen aktiivi Leo Lahti jätti yhteisön nimissä tietopyynnön Aalto-yliopistolle ja muille suomalaisille korkeakouluille. Nekin hyötyisivät tietojen julkisuudesta, joka tekisi neuvotteluista läpinäkyvämpiä ja voisi tuoda kustannussäästöjä.

Yksikään korkeakoulu ei toimittanut pyydettyjä tietoja. Tiedekustantajien oikeustoimien pelko lienee estänyt niitä noudattamasta omia avoimuusperiaatteitaan, sillä esimerkiksi Aalto kieltäytyi aluksi toimittamasta edes valituskelpoista päätöstä, kiisti toimineensa viranomaisena jota julkisuuslaki koskee, ja yritti siirtää vastuun tietojen luovuttamisesta Kansalliskirjastolle. Avoimen tieteen aktiivit veivät asian Helsingin hallinto-oikeuteen, joka odotetusti vahvisti hintatietojen julkisuuden elokuussa 2015. Vastaavien tietojen avaamista on vaadittu aiemminkin; maa- ja yliopistokohtaisia lukuja on saatavilla joistain maista, mutta tarkkoja julkaisijakohtaisia tietoja on julkaistu vain Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Opetusministeriön ATT-hanke otti lopulta vetovastuun Suomen hintatietojen kokoamisesta.

Kaksivuotisen tietopyyntöprosessin jälkeen Suomi on nyt ensimmäisiä maita, joissa tiedot on julkaisijatasolla avattu kattavasti ja yksityiskohtaisesti usean vuoden ajalta. Aineisto sisältää kaikkien korkeakoulujen ja kymmenien muiden laitosten tilausten arvon 266 kustantajanimikkeen osalta. Tilausten kokonaisarvo vuosina 2010-2015 oli 131.1 miljoonaa euroa. Tarkempi analyysi aineiston sisällöstä löytyy erillisestä kirjoituksesta. Erityiskiitos kuuluu suomalaiselle avoimen tieteen yhteisölle, jonka aloitteellisuutta ja sinnikkyyttä tarvittiin julkisuuslain toimeenpanossa

Linkit:

• Tilausmaksut 2010-2015  (ATT)
• Opetus- ja kulttuuriministeriön Avoin tiede ja tutkimus (ATT)-hankkeen tiedote
• Hintatietojen alustava analyysi
• Tietopyyntöön liittyvät julkiset dokumentit (OKF)
• Open Knowledge Finland ry. Avoimen tieteen työryhmä
• Englanninkielinen tiedote

The post Suomi maailman kärkeen tiedejulkaisujen hintatietojen avoimuudessa appeared first on Open Knowledge Finland.

Photo by Evan Kirby CC0

Pulinat pois ja hihat heilumaan? Skrollaa suoraan postauksen loppuun osallistumislinkkeihin. Muussa tapauksessa lue ensin alta mistä avoimessa kansalaistieteessä on kyse.

Pullea myyrähahmo lyllertää kuilun yli hataraa siltaa pitkin. Jos pelaaja ei kirjoita sillassa näkyviä sanoja tarpeeksi nopeasti ja tarkasti, myyrä suistuu kuiluun. Peli on koukuttava, eikä aivan helppo, sillä sillan sanat on kirjoitettu fraktuuralla ja myyrien vauhti kiihtyy pelin edetessä. Uskoisitko, että tämä on tiedettä?

Edellä kuvattu Kansalliskirjaston Digitalkoot, jossa joukkoistamalla digitoitiin sanomalehtikirjaston aineistoa, päättyi vuonna 2012. Se on yksi onnistuneimpia suomalaisia kansalaistiedeprojekteja; yli 100 000 osallistujaa ja 8 miljoonaa suoritettua tehtävää.

Kansalaistiede on parhaimmillaan juuri tätä: kekseliästä, hauskaa ja helppoa. Kuten vaikkapa Galaxy Zoo, jossa kuka tahansa pääsee luokittelemaan galaksien kuvia niiden muodon perusteella, tai EyeWire, peli jossa kartoitetaan aivojen neuroneja.

Toiset hankkeet tarjoavat kansalaisille ajanvietettä jalompia vaikuttimia: Did you feel it? -palvelussa yhdysvaltalaiset voivat kertoa aistimastaan maan järähtelystä. Kerättyä dataa käytetään maanjäristystuhojen ennakoimiseen ja avun tehokkaaseen jakamiseen.

Näitä hienoja hankkeita yhdistää se, että tieteen ja kansalaisten välinen suhde on ohimenevä ja yksisuuntainen. Massoille suunnatuissa helppokäyttöisissä palveluissa se onkin perusteltua. Kansalaistieteen tulevaisuus lupaa tiiviimpää kanssakäymistä: tieteen ja yhteiskunnan vuoropuhelua, jossa ajankohtaiset kansalaiskeskustelut vaikuttavat siihen mitä tutkitaan, yksilöt pääsevät vaikuttamaan itseään ja ympäristöään koskevan tiedon tuottamiseen ja entistä vähemmän tutkimustietoa jää tutkijankammioon keräämään pölyä.

Photo by Blake Wisz CC0

Mobiiliteknologian kehitys ja avoimen tieteen kulttuurinmuutoksen edistysaskeleet tekevät entistä osallistavamman, keskustelevamman ja voimauttavamman kansalaistieteen mahdolliseksi. Vielä emme kuitenkaan elä avoimen kansalaistieteen aikakautta. Monet kansalaistiedehankkeet eivät täytä avoimen tieteen määritelmää, eli tutkimusprosessin vaiheiden oletusarvoista avoimuutta lainsäädännön ja etiikan puitteissa.

Kansalaistiede tarvitsee oman, laajemman avoimen tieteen määritelmänsä. Tutkimusjulkaisujen (open access), tutkimusaineistojen (open data) ja menetelmien (open source) avoimuuden lisäksi avoimilla kansalaistiedehankkeilla on erityinen velvollisuus monipuoliseen vuorovaikutuksen yhteiskunnan kanssa.

Syksyn 2016 aikana Open Knowledge Finlandin avoimen tieteen työryhmän toteuttama ja Avoin tiede ja tutkimus (ATT) -hankkeen rahoittama Avoin kansalaistiede -selvityshanke

• kartoittaa kansalaistieteen suomalaiset sidosryhmät ja tutkimusinfrastruktuurit, sekä

• tuottaa yhdessä sidosryhmien kanssa avoimen kansalaistieteen määritelmän ja tunnistaa tarvittavat toimenpiteet avoimen kansalaistieteen edistämiseksi Suomessa.

Selvityshanke tuotetaan kansalaistieteen hengessä joukkoistaen ja yhteistuottaen.

NÄIN VOIT OSALLISTUA

Seuraa hankkeen avointa Google Drive -tallennuskansiota >

Maksamme korvauksen kansalaistiedeaiheisita mikroartikkeleista >

Sidosryhmien kartoittamiseen voi osallistua yhteiskirjoitusmuistiossa ja Twitterssä #kansalaistiede >

Toimenpidesuositusten esittely 23.11.2016 >

Ilmoittaudu Kansalaistiedepäivään 3.11. Heurekassa

Kansalaistiedepajan suunnitteludokumentti

Käännämme yhdessä European Citizen Science Association ECSAn kansalaistieteen periaatteitä täällä >

Osallistu kirjallisuuskatsauksen yhteiskirjoittamiseen >

Loppuraportin yhteiskirjoittaminen, lisätietoja tulossa projektisivulle >

OTA YHTEYTTÄ

Heidi Laine Projektipäällikkö, kirjallisuuskatsaus heidi.laine@okf.fi p. 040 513 95 93

Konsta Happonen Asiantuntija, tutkimusinfrastruktuurit konsta.happonen@okf.fi

Raimo Muurinen Asiantuntija, verkostot raimo.muurinen@okf.fi p. 044 5777 574

The post Avoin kansalaistiede kutsuu osallistumaan appeared first on Open Knowledge Finland.

Yhä useammasta sukutaustastaan kiinnostuneesta on tullut tutkimusrahoittaja kaupallisten dna:n analysointipalveluiden myötä.

Ilmoittaudu tapahtumaan!

Kansalaistiede on ilmiö, joka lupaa tehdä tieteestä ja tutkimuksesta joka miehen ja naisen oikeuden. Nyt jo kansalaiset keräävät tieteen apuna luontohavaintoja, puhtaaksikirjoittavat vanhoja digitoituja tekstejä sekä tarkkailevat taivasta. Samalla syntyy dataa, tiedon raaka-ainetta, jota on kutsuttu uudeksi öljyksi. Olisiko jokaisen tieteestä pelastamaan Suomea niin taantumalta kuin sivistyksen rappiolta?

Ehkä ei sentään. Kansalaishavaintojen muuttamisesta rahaksi ollaan vielä monen ratkaisemattoman eettisen ja lainsäädännöllisen kysymyksen päässä. Samat seikat tulevat vastaan myös oppimisen ja oivaltamisen ilon vuoksi harrastettaessa. Kuka omistaa lintuhavainnot? Loukkaako sukutaulu verkossa Amalia-isotädin yksityisyyttä? Saammeko päättää edes itse tuottamamme datan hallinnasta, vai valuvatko kaikki hyödyt Facebookin ja Googlen laariin? Onko peruskoulupohjalta tehty tiede tiedettä, vai pitääkö päähän vetää ensin tohtorinhattu?

Kansalaistieteen haasteet ovat kinkkisiä, mutta mahdollisuudet niin suuret, että ratkaisujen eteen kannattaa jumpata älynystyröitä kerran jos toisenkin. Viisaat ja aktiiviset kansalaiset ovat yhteiskunnallinen voimavara. Aikamme suuret kysymykset, kuten ilmastonmuutos ja pakolaisuus, kaipaavat ratketakseen kaikkia meitä, eikä älypuhelintemme laskentatehostakaan ole haittaa.

Suomen metallinetsijöiden jäsenet tutkivat peltoa Kiukaisissa syyskuussa.

Open Knowledge Finlandin ja Avoin tiede ja tutkimus (ATT) -hankkeen yhteistyön tuloksena syntyneen Avoin kansalaistiede -selvityksen tavoitteena on tunnistaa Suomessa piilevät kansalaistieteen mahdollisuudet. Hanke järjestää 3.11.2016 tiedekeskus Heurekassa työpajan, jossa lavalle marssii kuusi kekseliästä kansalaistiede-esimerkkiä: BalticApp-sovellus kerää Itämereen liittyviä kansalaishavaintoja. Lajirikkauskartta-hanke etsii metsädatan avulla arvokkaita luontokohteita. Metallinetsijät kaivavat pelloista muinaisesineitä. Avoin karttahanke kerää paikkatietoja ja Mikrohistoriawiki haluaa perhealbumit verkkoon. Yksilökeskeiseen dataan pureudutaan biohakkeroinnin ja sukututkimuksen esimerkkien kautta.

Työpaja on avoin kaikille, jotka haluavat vaikuttaa suomalaisen kansalaistieteen suuntaan.

> Ilmoittaudu Eventbritessä!

Keskustele kansalaistieteestä jo etukäteen

• Facebook-eventissä
• Twitterissä #kansalaistiede

The post Kansalaistiedepäivä 3.11. Tutkimus -uusi jokamiehenoikeus. appeared first on Open Knowledge Finland.

Marjastaminen ja tieteeseen osallistuminen ovat jokaista kansalaista varten.

Open Knowledge Finlandin opetus- ja kulttuuriministeriön Avoin tiede ja tutkimus (ATT) -hankkeelle toteuttama Avoin kansalaistiede -selvitysprojekti päättyy tammikuun lopussa (projektin kestoa jatkettiin kuukaudella aiemmin suunnitellusta).

Projektin 31.1. klo 13-14 pidettävä päätöswebinaari keskittyy käsittelemään kansalaistieteen sidosryhmien kanssa yhdessä tuotettuja toimenpidesuosituksia.

Avoin kansalaistiede -projektin suositukset kannustavat laajentamaan kansalaistieteen soveltamista havaintoaneistojen joukkoistamisesta tieteen ja yhteiskunnan väliseen vuoropuheluun ja ilmiökeskeisiin tutkimuskysymyksiin. Jotta kansalaistieteen koko potentiaali saadaan käyttöön, tarvitaan hierarkioiden haastamista, entistä osallistavampia tutkimusympäristöjä ja täsmällisempiä ohjeistuksia.

Webinaarissa toimenpidesuosituksia kommentoivat globaalimuutostutkimuksen parissa työskentelevä Future Earth Suomen pääsihteeri Tanja Suni ja näyttöön pohjautuvan päätöksenteon menetelmiä mm. Yhtä köyttä -hankkeessa pohtinut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtava tutkija Jouni Tuomisto. Suni peilaa toimenpidesuosituksia yhteistuottamisen periaattetta vasten, Tuomisto kertoo ajatuksiaan siitä miten kansalaistiede voisi palvella jaetun ymmärryksen muodostamista.

Projektin muut keskeiset lopputuotteet tullaan tallentamaan verkkoon avoimesti saataville yhteistyössä ATT-hankkeen kanssa. Tarkemmasta sijainnista tiedotetaan myöhemmin projektin sivulla ja OKF:in kanavissa.

Webinaariin ilmoittaudutaan verkkolomakkeen kautta. Halukkaat voivat tilata lomakkeella myös webinaaritallenteen linkin sähköpostiinsa.  Lisätietoja sekä webinaarista että toimenpidesuosituksista antaa Avoin kanalaistiede projektin päällikkö Heidi Laine, heidi.laine@okf.fi, 040-513 95 93.

Tiede – uusi jokamiehenoikeus

Avoin kansalaistiede -projektin toimenpidesuositukset

MITÄ ON AVOIN KANSALAISTIEDE?

Avoin kansalaistiede on tieteellistä tai tiedettä tukevaa tutkimusta, johon osallistuminen ei edellytä tiettyä pätevyyttä tai institutionaalista asemaa. Kaikki osallistujat saavat tunnustusta työstään ja hyötyvät sen tuloksista.  Tutkimusprosessi ja tulosten julkaiseminen toteutetaan niin avoimesti, kuin etiikan ja lainsäädännön puitteissa on mahdollista. European Citizen Science Associationin 10 kansalaistieteen periaatetta > Avoimen tieteen ja tutkimuksen tiekartta >

TAVOITETILA

• Tiede tarjoaa kohdennettuja ratkaisuja suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin, kompastumatta hierarkioihin ja tieteenalojen välisiin raja-aitoihin,
• kansalaistiede toimii tukena ja työkaluna näyttöön perustuvassa päätöksenteossa,
• tiede vaikuttaa paikallisesti ja kansalaisten arjessa,
• kansalaisten tiedelukutaito ja osallistuminen tutkimusprosesseihin on vahvalla pohjalla,
• tutkimuksen rahoittamista yhteisin varoin pidetään tärkeänä ja
• sidosryhmien välinen avoin tiedonvaihto ja keskustelu tuottavat yllättäviä oivalluksia ja yhteyksiä.

PERIAATTEET

A. Kansalaisten osallistuminen tieteeseen on paitsi menetelmä, myös arvo ja asenne

Julkisesti rahoitetun tutkimuksen tulee palvella yhteiskuntaa ja ihmiskuntaa. Tutkimuksen yhteiskunnallisen kontekstin tunnistaminen on osa jokaisen tutkijan työtä: kuka hyötyy tästä tiedosta, kuka voisi osallistua sen tuottamiseen? Kuinka siitä tulisi kertoa ja missä kanavissa, jotta se päätyisi käyttöön?

B. Ihmisten erilaisten roolien sijaan keskitytään erilaisiin tietoihin

Tiedeyhteisö on meritokratia. Kansalaistieteessä kaikki toimijat ja heidän tietonsa ovat tutkimuksen lähtökohtina yhtä arvokkaita. Kunkin tiedon hedelmällisyys tutkimuskysymyksen kannalta punnitaan tutkimusprosessissa. Lisäksi massasiirtolaisuuden ja -pakolaisuuden aikakaudella on tärkeää tunnistaa, että kansalaistieteessä kansalaisuus ei riipu passista tai statuksesta.

C. Monitieteisyys on laadukkaan kansalaistieteen edellytys

Onnistuakseen kaikki kansalaistiedehankkeet tarvitsevat oppeja ja menetelmia molemmista tieteellisistä kulttuureista: ihmistieteistä ja luonnontieteistä. Silloinkin kun hankkeen tarkoituksena on tuottaa tietoa luonnonilmiöstä, tutkimusasetelman suunnittelu edellyttää ymmärrystä kulttuurista, osallistujien motivaatioista ja yhteiskunnallisista vuorovaikutussuhteista. Monitieteisyyttä voidaan tavoitella tuomalla yhteen ihmisiä erilaisista tieteentekemisen traditioista, mutta myös lisäämällä tieteiden välistä ristiinpölytystä tutkijakoulutuksessa.

TOIMENPIDESUOSITUKSET

1. Kaikille avoin kansalaistieteen tutkimusinfrastruktuuri

Työskentelyalustoista, työkaluista ja aineiston säilytyspaikoista, joiden käyttöoikeus ei edellytä jonkin instituution jäsenyyttä, on pulaa. Kaikille avoin tutkimusinfrastruktuuri voidaan kehittää hyödyntäen olemassaolevia palveluja.

2. Datataitojen opetusta kaikkiin koulutusasteisiin

Uusi kansallinen perusopetuksen opetussuunnitelma tuo ohjelmoinnin kouluihin. Datalukutaito ja -käsittelytaidot tulee nostaa  ohjelmoinnin rinnalle digitaalisina kansalaistaitoina. Koulujen osallistaminen kansalaistiedehankkeisiin sidosryhmäyhteistyön keinoin tukee sekä ohjelmointi- että datataitojen kehitystä että ilmiöpohjaista oppimista.

3. Kansalaistiede tutuksi tiedotuksen ja kirjastojen avulla

Suomalaiset ovat innostuneita tieteestä (Tiedebarometri 2016). Kansalaistiede on kansalaisille, jos tutkijoillekin, vielä vieras käsite. Kunnallisiin kirjastoihin jalkautuva tiedotuskampanja herättää uinuvan potentiaalin. Kirjastoverkko on arvokas kansalaistieteelle myös jatkuvana resurssina.

4. Selkeyttä tutkimusaineistojen sääntelyyn ja omistajuuteen

Digitaalisten aineistojen käyttöön ja omistajuuteen liittyviä sääntöjä ja käytänteitä tulee selkiyttää kansalaistieteelle suunnatuilla ohjeilla ja malleilla. Laajan suostumuksen mahdollistamiseksi on kehitettävä käytäntöjä yhteistyössä tietosuojaviranomaisten kanssa. Räätälöityä lisenssiä suostumuksen apuvälineeksi on hyvä selvittää. Muita kuin henkilötietoja sisältäville kansalaistiedeaineistoille luopuma (esim. CC0) on varteenotettava vaihtoehto lisenssille, eikä poista moraalista velvollisuutta viittaamiseen.

5. Monitieteisyyttä ja -toimijaisuutta tukevaa tutkimusrahoitusta

Nykyiset tutkimusrahoitusinstrumentit eivät tue riittävästi monitieteistä ja -toimijaista tutkimusta. Tarvitaan joustavampia hakuja tai kokonaan uusia instrumentteja. Yksi mahdollisuus on joukkoistaa rahoitushakujen teemojen ideointia ja edellyttää valituilta hankkeilta kansalaisten osallistamista.

6. Malleja kansalaistutkijoiden palkitsemiseksi

Hyvä tieteellinen käytäntö edellyttää tutkimukseen liittyvän työpanoksen tekemistä näkyväksi esim. viittaamalla tai tekijyyden määrittelyn kautta (TENK 2012). Huomioimisen ja tunnustuksen jakamisen tulee koskea myös kansalaistutkijoita. Tähän tarvitaan uusia kansalaisia motivoivia meritoitumisen malleja.

7. Prosesseja tieteellisen laadun varmistamiseksi

Kansalaistieteessä on kyse tieteellisen prosessin, ei tiedon demokratisoimisesta. On kehitettävä tapoja kansalaistutkijoiden perehdyttämiseksi hyvään tieteelliseen käytäntöön ja kansalaisaineistojen luotettavuuden varmistamiseksi.

The post Toimia kansalaistieteen edistämiseksi appeared first on Open Knowledge Finland.

What: First face.to-face Gathering of the Open Science Finland group
When: Monday March 4th at 15:30 PM
Where: Kirjaclubin kabinetti, Kirjatyöntekijänkatu 10, Kruunuhaka (Helsinki)
Links: Feel free to RSVP or comment at the Meetup -page or Facebook event page

The Open Science Finland group is a recently established forum for taking open science further in Finland. The main communication channel is the “Open Science Finland” group in Facebook. Currently the group in informal, but we have applied for more official Open Science Working Group status under Open Knowledge Finland (see the international Open Science working group).

Today on Monday March 4th at 15:30 PM we will gather first time to discuss face-to-face what and how the group should do in order to promote openness in Finnish scientific and academic field.

The meetup will take place straight after the bigger Avoin Tiede -event organized by CSC — Tieteen tietotekniikan keskus at Kirjaclubin kabinetti (Kirjatyöntekijänkatu 10). If you don’t find us call Antti Poikola 0443375439

The post Open Science Finland Meetup appeared first on Open Knowledge Finland.

Akateemisiin julkaisuihin liittyviä verkkopalveluja ja sovelluksia riittää. Thomson Reutersin Web of Science, Google Scholar ja monet muut palvelut tarjoavat tutkijalle mahdollisuuden oman julkaisuluettelonsa ylläpitämiseen ja julkaisutietojen tarkastamiseen ja korjaamiseen. Kokonaan oma maailmansa on julkaisujen taustalla olevan lähdekoodin ja  tutkimusdatan hallinta ja mahdollisuuksien mukaan julkaiseminen avoimesti. Sekä julkaisujen, että tutkimusdatan avoimuuden eteen on asioita, joita yksittäiset tutkijat voivat (ja on siuositeltavaa) tehdä, muttamolemmissa myös tutkimusyhteisöillä- ja organisaatioilla, kuten yliopistoilla on oma toimintaroolinsa.

Tampereella 27.9.2013 osana avoimen tiedon kuntakirtuetta järjestettiin vertaisoppimistapahtuma Troika aiheesta “Miten tutkijan kannattaa hallita julkaisudataansa?”  tässä keskustelun yhteenvetona tutkijoille suunnattua ohjeistusta julkaisujen ja datan osalta. (tapaamisen muistiinpanot ja miellekartta tutkimusekosysteemistä)

Ohjeita tieteen tekijöille

Vaikka oletkin tällä hetkellä Suomalaisen Yliopiston jäsen ja sinulla on paikallinen tutkijaprofiili yliopiston tutkimustietojärjestelmässä (CRIS = current research information system), niin se ei riitä. Tiede on globaalia, sinä olet osa sitä ja sinulla on sekä historiaa että tulevaisuutta Yliopiston ulkopuolella. Joudut näkemään hieman vaivaa ja tekemään päällekkäistä päivitystyötä, mutta se kannattaa.

Tutkijan verkkopresenssi

• Huolehdi, että sinut ja työsi identifioituvat vain ja vain sinuun: hanki sekä ResearcherID että ORCID. Vahvista molemmissa palveluissa omat julkaisusi ja anna palveluiden siirtää tiedot ristiin toinen toisilleen.
• Varmista, että tuloksesi tunnistetaan: kun julkaiset artikkelin, dataa tai koodia, saat siihen pysyvän yksilöivä tunnisteen kuten DOI, ArXiv ID, PMID (PubMedID) tai URN . Varmista, että palvelu kertoo, millä tavalla tuotokseesi viitataan.
• Kerro, mitä olet tehnyt: pidä yllä ajantasaista CV:tä, portfoliota tai blogia sekä Yliopistossa että jossakin muualla. LinkedIn tai akateemisempi Google Scholar ovat hyviä vaihtoehtoja CV:ksi, mutta myös täysin itse ylläpidetty sivusto tai blogi käy.
• Altmetriikkaa CV:n lisukkeeksi: kannattaa tehdä profiili ImpactStory-palveluun. ImpactStory kerää tietoa (altmetriikkaa) siitä, missä verkkopalveluissa ja paljonko työsi on saanut vastakaikua: ladattu, tallennettu, tweetattu jne. Jotta altmetriikkaa kerääntyy, työssäsi on oltava yksilöivä tunniste. Toinen altmetriikkaa keräävä palvelu Altmetric.com on ImpactStorysta poiketen voittoa tavoitteleva yritys, joten ImpactStory on avoimen tieteen kannalta ehkä luontevampi vaihtoehto.

Sosiaaliset verkostopalvelut

Tutkijan työ on sekä itsenäistä että yhteisöllistä, riippuen tieteenalasta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista. Tällä hetkellä suuntaus on kohti kansainvälisempiä ja suurempia tutkimusryhmiä. Sitä toivovat sekä rahoittajat että yliopistot, koska tutkimukset ovat osoittaneet että näin saadaan kerättyä enemmän näkyvyyttä, enemmän viittauksia ja sitä kautta enemmän rahoitusta. Vaikka kaikki tämä vaikuttaakin pelkältä hallintovirkamiehen ja tiedepolitiikan märältä unelta, niin siinä on myös toinen puoli: mitä avoimemmin olet esillä, sitä enemmän sinulla on mahdollisuuksia solmia kontakteja, saada ideoita, kehittyä tutkijana, ratkaista ongelmia yhdessä toisten kanssa. Mitä enemmän tutkimuksesi sivuaa maailman Todella Isoja Ongelmia, sitä luultavampaa on, että et pääse eteenpäin yksin. Sosiaalinen media ja verkkopalvelut voivat auttaa, muuta mihin kaikkeen ja kuinka paljon kannattaa panostaa.

• Kokeile reippaasti – sitoudu kevyesti:  Yleisiä ja erityisesti tutkijoille suunnattuja sosiaalisia verkostopalveluita on runsaasti: esimerkiksi academia.edu, researchgate.net, Mendeley, Google+ ja päälle vielä oman tieteenalan erityisfoorumit yms. Eri palveluita kannattaa kokeilla kevyesti – tunnuksen luonti ja kevyt osallistuminen ei vie liikaa aikaa itse tieteen tekemiseltä ja pitää sinut ajan tasalla siitä, missä mennään.
• Valitse itselle sopivat: Pelkkä tunnuksen luonti ei tuo mukanaan niitä etuja, mitä sosiaalisista verskostopalveluista parhaimmillaan voi saada. Johonkin palveluun kannattaa panostaa enemmän ja tuoda se osaksi arkea. Oman tieteenalan valtavirrassa on syytä yrittää uida sen verran kun rahkeita riittää, mutta virran vietäväksi ei pidä heittäytyä; monitieteisyys ja tieteenalojen välisten raja-aitojen rikkominen on toivottavaa.

Mihin minä datani tunkkaan?

Myös tutkimusdataan voi nykyään jo viitata myös. Datalla on monia ilmenemismuotoja raakadatasta (ns. mikrodata) yhdistelyjen (aggregate) kautta erilaisiin kuvauksiin.  Tutkimusrahoittajat kuten Suomen Akatemia, TEKES ja EU edellyttävät, että rahoitusta hakiessa on oltava aineistonhallintasuunitelma. Sanahirviö viittaa dataan. Vaatimus datan avoimuudesta on myös yleistymässä.

Kaikkea dataa ei saa kuitenkaan noin vain laittaa avoimeksi. Tutustu tutkimuseettisiin sääntöihin ja niihin sopimuksiin, joihin olet sitoutunut dataa kerätessäsi. Datan anonymisointipalveluja odotellessa sinun on itse huolehdittava siitä, ettei henkilöitä ja dataa pysty yhdistämään toisiinsa ilman henkilön lupaa. Vielä parempi on, jos et ole vielä aloittanut datan keräämistä ja voit jo ennalta suunnitella datan julkaisemisen.

Datan tallennuspaikaksi ei kannata valita pelkästään oman Yliopiston levypalvelua tai laboratorion palvelinta. Pelkästään oman tietokoneen kovalevylle tallentamista ei voida laskea datan säilyttämisen keinovalikoimaan ensinkään.

• Tutustu kansainvälisiin avoimen tutkimusdatan julkaisupalveluihin: Avoimen tieteen hengessä ja tullaksesi huomatuksi, data kannattaa tallentaa myös johonkin julkisempaan data-arkistoon kuten Figshare, Dryad tai Zenodo.
• Seuraa Suomessa CSC:n toimia palvelun kehittymistä: Tieteen tietotekniikan keskus on käynnistänyt IDA-nimisen tallennuspalvelun, johon on yliopistokohtaiset levytilakiintiöt. CSC tähtää pitkäaikaissäilytykseen eli datallesi taataan käytännössä ikuinen koti.
• Varmista oman tutkimusalan tallennuspaikat: Jos tutkimuksesi sivuaa yhteiskuntatieteitä, Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto on hyvä pitää mielessä. Mikään varsinainen avoimen datan arkisto se ei kuitenkaan ole. Omalla tieteenalallasi saattaa lisäksi olla vakiintuneita data-arkistoja, kysy kolleegoilta.

• ks. myös tutkimusdatarepositoryjen vertailutaulukko

Avoin tiede ja julkaiseminen

Tutkimus on julkaistava, vasta silloin siitä tulee tiedettä. Lehti on historiallinen tapa paketoida tiedettä ja tieteen mittaristot, rahoitusmallit ja instituutiot tukevat perinteistä julkaisumallia edelleen vahvasti. Ajat kuitenkin muuttuvat – vertaisarvioidut tekstit eivät välttämättä tarvitse lehteä ympärilleen vaan ne pystyvät välittämään tutkimustulokset muutoinkin. Uusia tapoja tehdä tiedettä on ratkaista ongelmia yhteisöllisesti ja siten, että tutkimustulokset ovat toistettavissa. Esimerkki yhteisöllisyydestä on matemaatikkojen Polymath Project ja toistettavuudesta IPython Notebook ja R-ohjelmointiympäristön sovellukset, joissa yhdistetään teksti ja koodi (ks. Knitr).

Mitä avoimelle tieteelle, datalle ja julkaisemiselle sitten tulee käymään? Muuttuuko mikään? Richard Poynder haastattelee blogissaan Open and Shut? neurogenetiikan professori Björn Brembsiä. Brembs ehdottaa samaa mistä keskusteltiin Tampereen tilaisuudessakin. Tapahtuisiko muutos, jos yliopistokirjastot perustaisivat tasokkaan, vertaisarvioidun, avoimen julkaisusarjan ja saisivat sen nostettua Julkaisufoorumi-luokituksen korkeimmalle tasolle? Instituutioiden ja isojen laivojen kääntymistä odotellessa yksittäisenä tutkijana voit valita oman polkusi. “Avoimen tieteilijän” roolimallia hakiessasi voit miettiä, mikä näistä sopii sinulle parhaiten ja mihin pyrit:

• Perinteinen ura: tarjoat tutkimustasi vain arvostettuihin kansainvälisiin tiedelehtiin ja konferensseihin riippumatta siitä noudattavatko ne avoimen julkaisemisen periaatteita vai eivät. Yliopistot mittaavat suoriutumistasi mittareilla ja asteikoilla (mm. JulkaisuFoorumi ), jotka suosivat toistaiseksi tätä mallia.
• Keskitie: kuten yllä, mutta lisäksi proaktiivisesti harrastat rinnakkaisjulkaisemista ja avaat dataa. Rinnakkaisjulkaiseminen tarkoittaa sitä, että tallennat artikkelin myös Yliopiston julkaisuarkistoon tai vaikka ArXiv-palveluun. Verkkopalvelusta SHERPA/RoMEO voi tarkistaa, mitkä tiedelehdet sallivat tämän – useimmat sallivat jo.
• Pioneeri: julkaiset vain lehdissä, jotka noudattavat avoimen julkaisemisen periaatteita. Julkaisemalla tutkimusdatan ja lähdekoodin pyrit aktiivisesti siihen, että oma tutkimuksesi on toistettavaa (ks. reproducibility). Etsit myös uusia tapoja sekä tieteen tekemiseen että julkaisemiseen.

Kuva: Science fairs – Women scientists “Smithsonian Institution Archives” via Flickr

The post Miten tutkijan kannattaa hallita julkaisudataansa? appeared first on Open Knowledge Finland.

Avoin tiede -työryhmän jäsenet Heidi Laine ja Konsta Happonen kommentoivat torstaina 11.2. Helsingin Sanomien mielipidesivulla saman lehden edellisessä sunnuntainumerossa esiin tuotua merkittävää VTT:tä koskevaa vilppiepäilyä. Laineen ja Happosen keskeinen viesti oli, että avoimuus ehkäisee vilppiä muodollista sääntelyä ja sanktioita paremmin.

Avoin tiede -työryhmä jatkaa keskustelua avoimuuden ja luotettavuuden välisestä suhteesta tieteen teossa keskiviikkona 17.2. klo 17.30 Töölön toimistolla. Tavoitteena on vastata opetus- ja kulttuuriministerin asettamaan haasteeseen ja pohtia toimia, joilla tieteen tutkimuseettistä tilaa tuetaan ja vahvistetaan avoimuuden keinoin.

Keskiviikon keskustelujen tueksi ja taustaksi julkaisemme avoimuutta omassa tutkimustyössään toteuttavien Markus Miettisen ja Samuli Ollilan kannanoton liittyen tieteen tutkimuseettiseen tilaan ja käytännön toimiin sen edistämiseksi:

TIEDE KYLLÄ TOIMII, JOS SEN ANNETAAN TOIMIA

Trofim Lysenko oli kelvoton tiedemies, joka vuosikymmenet tukahdutti biologian tutkimusta Neuvostoliitossa. Hänen pseudotieteellisiä ajatuksiaan vastustaneet oikeat tiedemiehet lähetettiin Siperiaan. Lysenko menestyi, sillä hän lupasi valtaapitäville sitä mitä nämä halusivat: valtavia viljasatoja ja oikeanlaisia tarinoita.

Muistaen Lysenkon, ei ole mitään uutta siinä tapahtumakulussa, joka taannoin kuvattiin Helsingin Sanomissa koskien tulosten liioittelusta syytettyä entistä VTT:n professoria. Myös häntä syytetään liikojen lupailemisesta rahoittajille sekä uralla etenemisestä riippumatta lupausten toteutumisesta. Mielestämme on kuitenkin turhaa etsiä syntipukkejä yksin rahoitushakemuksissa ruusuisia maalailevista tutkijoista. Kuten Lysenko aikanaan, hekin vain pyrkivät hyödyntämäään vallitsevaa järjestelmää.

Kyseessä on kuitenkin ennen kaikkea systeeminen ongelma.

…

Tutkimusrahoitus on niukkaa, kilpailu siitä raivokasta. Ja vaikka mantra on, että kilpailu rahoituksesta parantaa tutkimuksen laatua, niin käytössä olevat tieteen palkinta- ja hallintamekanismit kannustavat pahimmillaan markkinameininkiin ja nopeiden voittojen lupailuun rehellisyyden kustannuksella.

Ministeri Grahn-Laasonen kommentoi tätä viimeisintä kohua vaatimalla, että “tiedeyhteisön on luotava sellaiset mekanismit, joissa vilppiepäilyt havaitaan tehokkaasti, tutkitaan puolueettomasti ja epäkohtiin puututaan napakasti.” Tiedeyhteisöllä kuitenkin on jo tällainen työkalu: tiukkojen standardien mukainen tieteellinen julkaisutoiminta, joka korjaa tuloksia oikeaan suuntaan sallimalla avoimen kritiikin.

…

Valitettavasti nykyinen tieteen rahoitusjärjestelmä on kuitenkin tämän työkalun ulottumattomissa, sillä rahoitushakemukset, niihin liittyvät päätökset tai niiden perustelut eivät ole julkisia. Tutkijoilla ei usein myöskään ole mahdollisuutta vastata huonolaatuisiin arviointiraportteihin tai esittää kritiikkiä muita hakemuksia kohtaan. Eli toisin kuin Grahn-Laasonen väittää, kilpailtu rahoitus yksinään ei tuo tutkimushankkeita ”avoimemmin yhteisön ruodittaviksi”, sillä tieteelle ominainen julkisen argumentoinnin perinne puuttuu rahoitushakemusten käsittelystä.

Menestys rahoituskilpailussa on kuitenkin välttämätöntä merkittävän tutkimuksen ammattimaiseen suorittamiseen, joten se käytännössä määrää kuka ammattimaista tutkimusta tekee ja mistä aiheesta. Tieteen suunnan ja yksittäisten tutkijoiden urakehityksen kannalta kaikkein vaikuttavin prosessi on siis — paradoksaalista kyllä — se kaikkein suljetuin, korruptoitunein ja irrationaalisin osa tiedeyhteisön harjoittamaa toimintaa.

Me emme ole ensimmäisinä esittämässä vastaavaa kritiikkiä. Vähintään vuosikymmenen ajan tutkijat ovat säännöllisesti kritisoineet kvantitatiivisia tulosmittareita, ankaraa kilpailua sekä käytössäolevia rahoitusperusteita kaikentasoisilla foorumeilla kahvihuonekeskusteluista mielipidepalstoille ja kansainvälisten huipputiedejulkaisujen pääkirjoituksiin. Yksinkertaisia käytännön ehdotuksia on kuitenkin esitetty vähemmän. Julkisessa keskustelussa on ehdotettu tieteen asiamiehen viran perustamista. Mielestämme oikea tie olisi kuitenkin hyödyntää tieteen itsekorjaavuutta.

…

Me esitämme tutkimusvilppien sekä turhien epäilyjen ehkäisemiseksi sekä tutkimusprosessin tehostamiseksi kahta yksinkertaista tutkimuspolittiista toimenpidettä:

(1) Hyväksytyt tutkimussuunnitelmat on välittömästi julkaistava ja alistettava julkiselle tieteelliselle keskustelulle samalla periaatteella kuin tutkimustuloksetkin.

(2) Kaikki tutkimukseen oleellisesti liittyvä (data, menetelmät, tulokset, suunnitelmat) tulee välittömästi saattaa kaikkien käytettäväksi jo tutkimusprosessin aikana (Open Collaboration method).

Näitä periaatteita tulisi rahoittajien toimesta vaatia sovellettavaksi kaikessa tutkimuksessa, ellei ole perusteltua syytä (kuten henkilötietosuoja) toimia toisin.

On huomattava, että radikaali tiedon avaaminen paitsi vähentää merkittävästi mahdollisuutta tulosten vilpilliseen manipulaatioon, niin myös mahdollistaa tehokkaamman prosessin. Tämän ovat useat käytännön esimerkit (Linux, Polymath, NMRlipids) osoittaneet. Esittämiemme periaatteiden laajentamista yleiseksi käytännöksi tulisi siis vähintäänkin vakavasti pohtia.

Tieteelliseen tietoon voi luottaa, kun se julkaistaan avoimesti ja altistetaan kritiikille. Tiede on itseohjautuvaa nimenomaan vertaisjulkisuuden takia, ja siksi avoimuuden takaaminen läpi koko tieteellisen prosessin on kaikkein paras — ja halvin — tapa taata tutkimuksen luotettavuus.

Markus Miettinen Tekniikan tohtori, tutkija Freie Universität Berlin

Samuli Ollila Tekniikan tohtori, tutkija Aalto-yliopisto

Kirjoittajat ovat tekniikan tohtoreita ja tutkijoita. 2013 he perustivat NMRlipids projektin (nrmlipids.blogspot.fi), jossa kehitetään Open Collaboration menetelmää käyttämällä sitä laskennallisen biofysikaalisen kemian tutkimuksessa.

The post Avoimuus ja tutkimusetiikka: Tiede kyllä toimii, jos sen annetaan toimia appeared first on Open Knowledge Finland.

JULKAISUVAPAA HETI

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen reagoi 7.2.2016 blogissaan Helsingin Sanomien samana päivänä julkaisemaan VTT:ssä esiin tullutta vilppiepäilyä koskevaan uutiseen pyytämällä Tutkimuseettiseltä neuvottelukunnalta, Suomen Akatemialta, yliopistoilta ja tutkimuslaitoksilta näkemyksiä nykyisen tutkimuseettisen järjestelmän riittävyydestä.

Open Knowledge Finland (OKFFI) ry:n avoimen tieteen työryhmän mielestä on tärkeää, että keskustelussa kuuluu hallinnon ylätason edustajien lisäksi myös tiedeyhteisön ruohonjuuritason ääni. Työryhmä otti kantaa tilanteeseen 11.2. Helsingin Sanomissa mielipidekirjoituksella ‘Avoimuus ehkäisee tutkimusvilppiä’. Aiheeseen liittyen julkaistiin myös 15.2. kirjoitus OKFFI:n blogissa otsikolla ‘Avoimuus ja tutkimusetiikka: Tiede kyllä toimii, jos sen annetaan toimia’.

Tänään 29.2. julkaistu ministerille osoitettu lausunto laajentaa keskustelua listaamalla kuusi käytännön toimenpidettä tieteellisen tutkimuksen eettisen laadun tukemiseksi. Samalla työryhmä ilmoittaa olevansa käytettävissä suunnittelemaan toimenpide-ehdotusten jalkauttamista käytäntöön.

Avoimen tieteen työryhmä on monitieteinen tutkijoiden ja tutkimuksen tukipalveluissa toimivien tieteen avoimuuden kannattajien verkosto. Työryhmän toiminnan piiriin kuuluu paljon nuoria tutkijoita, jotka tekevät avoimen tieteen pioneerityötä, usein oman urakehityksensä uhallakin.

Opetus- ja kulttuuriministerille nyt laaditun lausunnon valmistelu on hyvä esimerkki työryhmän toiminnasta: teksti on laadittu avoimesti verkossa siten, että kaikki halukkaat ovat saaneet työstää ja kommentoida sen sisältöä. Facebookin Open Science Finland -ryhmässä julkaistuun kutsuun tulla valmistelemaan lausuntoa vastasi noin 10 jäsentä. Lausunto löytyy avoimena verkkodokumenttina osoitteesta: http://okf.fi/tutkimusetiikka-lausunto

Tiivistelmä lausunnossa esitettävistä toimenpiteistä

Näkemyksemme on, että suomalaisen tieteellisen tutkimuksen tutkimuseettinen tila on pääsääntöisesti hyvä. Nuorten tutkijoiden heikkenevät uranäkymät yhdistettynä suljettuun toimintakulttuuriin kuitenkin uhkaavat tieteemme luotettavuutta. Tehokkaimmin haasteeseen vastataan vahvistamalla tiedeyhteisön autonomiaa ja avoimuuden kulttuuria. Räikeää vilppiä yleisempää on harmaalla alueella toiminta, joka vaikeutuu selvästi kun koko tutkimusprosessi suunnitelmasta dataan ja analyysien kautta tuloksiin on läpinäkyvä.

Oikeansuuntaisia toimia mielestämme olisivat

1. Hyväksyttyjen tutkimussuunnitelmien sekä niiden arviointien välitön julkaiseminen ja alistaminen julkiselle tieteelliselle keskustelulle.
2. Lähtökohtaisesti avoin (open-by-default) -ajattelun omaksuminen osaksi kaikkia tutkimuksen prosesseja.
3. Avaamisen suunnittelun sisällyttäminen laadukkaan tutkimussuunnitelman määritelmään ja velvoite noudattaa suunnitteluvaiheessa esitettyä.
4. Yhtenäisten käytäntöjen etsiminen tutkimusaineistoihin ja lähdekoodiin viittaamiseksi sekä sisällyttäminen hyvän tieteellisen käytännön määritelmään.
5. Mekanismien kehittäminen tukemaan ja palkitsemaan avointa tutkimusyhteistyötä (Open Collaboration Method).
6. Tieteen ja tutkimuksen pitkäjänteinen julkinen rahoitus on turvattava.

Open Knowledge Finland ry:n avoimen tieteen työryhmän puolesta

Heidi Laine

Avoimen tieteen työryhmän yhteyshenkilö

040-513 95 93

heidi.k.laine@gmail.com

www.okf.fi

fi.okfn.org/wg/openscience/

Update: Listattujen toimenpiteiden keskinäinen järjestys muutettu vastaamaan lausuntoa. /HL

The post Tiedote: Avoimen tieteen verkosto vastaa opetus- ja kulttuuriministerille tutkimuseettisen järjestelmän riittävyydestä Suomessa ja toimenpiteistä sen vahvistamiseksi appeared first on Open Knowledge Finland.

Avoimen tieteen aktiivien tietopyyntö paljasti tiedejulkaisujen hintatiedot hallinto-oikeuden päätöksellä. Suomi on ensimmäinen maa, jossa julkaisijakohtaiset tiedot korkeakoulujen ja tutkimusorganisaatioiden maksamista tilaushinnoista ovat saatavilla. Tämä vahvistaa yliopistojen neuvotteluasemaa suhteessa kustantajiin, mikä on viimeaikaisten syvien rahoitusleikkausten valossa erityisen ajankohtaista vuoden 2016 sopimusneuvottelujen tueksi. Kustannusten vertailu tukee myös keskustelua vaihtoehtoisista julkaisumalleista ja rahoituksen ohjaamisesta avoimen julkaisemisen (OA) suuntaan.

Tiedejulkaisujen kustannukset ovat kohonneet nopeasti, mutta tarkkojen hintatietojen puute on hankaloittanut kokonaiskuvan hahmottamista. Hinnoissa on merkittäviä eroja kustantajien, yliopistojen ja maiden välillä. Samalla kun suuret julkaisutalot ovat saavuttaneet jopa kymmenien prosenttien voittomarginaaleja ja julkaisutoiminta on yhä keskittyneempää, yliopistokirjastot Harvardia myöten ovat ajautuneet kestämättömään rahoitustilanteeseen. Tämä on osaltaan vauhdittanut avoimen julkaisemisen murrosta.

Open Knowledge Finland ry:n (OKF) keskusteluryhmässä todettiin keväällä 2014, että sopimusten kokonaishintojen pitäisi olla julkista tietoa myös Suomessa. Kesällä 2014 tutkija ja avoimen tieteen aktiivi Leo Lahti jätti yhteisön nimissä tietopyynnön Aalto-yliopistolle ja muille suomalaisille korkeakouluille. Nekin hyötyisivät tietojen julkisuudesta, joka tekisi neuvotteluista läpinäkyvämpiä ja voisi tuoda kustannussäästöjä.

Yksikään korkeakoulu ei toimittanut pyydettyjä tietoja. Tiedekustantajien oikeustoimien pelko lienee estänyt niitä noudattamasta omia avoimuusperiaatteitaan, sillä esimerkiksi Aalto kieltäytyi aluksi toimittamasta edes valituskelpoista päätöstä, kiisti toimineensa viranomaisena jota julkisuuslaki koskee, ja yritti siirtää vastuun tietojen luovuttamisesta Kansalliskirjastolle. Avoimen tieteen aktiivit veivät asian Helsingin hallinto-oikeuteen, joka odotetusti vahvisti hintatietojen julkisuuden elokuussa 2015. Vastaavien tietojen avaamista on vaadittu aiemminkin; maa- ja yliopistokohtaisia lukuja on saatavilla joistain maista, mutta tarkkoja julkaisijakohtaisia tietoja on julkaistu vain Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Opetusministeriön ATT-hanke otti lopulta vetovastuun Suomen hintatietojen kokoamisesta.

Kaksivuotisen tietopyyntöprosessin jälkeen Suomi on nyt ensimmäisiä maita, joissa tiedot on julkaisijatasolla avattu kattavasti ja yksityiskohtaisesti usean vuoden ajalta. Aineisto sisältää kaikkien korkeakoulujen ja kymmenien muiden laitosten tilausten arvon 266 kustantajanimikkeen osalta. Tilausten kokonaisarvo vuosina 2010-2015 oli 131.1 miljoonaa euroa. Tarkempi analyysi aineiston sisällöstä löytyy erillisestä kirjoituksesta. Erityiskiitos kuuluu suomalaiselle avoimen tieteen yhteisölle, jonka aloitteellisuutta ja sinnikkyyttä tarvittiin julkisuuslain toimeenpanossa

Linkit:

• Tilausmaksut 2010-2015  (ATT)
• Opetus- ja kulttuuriministeriön Avoin tiede ja tutkimus (ATT)-hankkeen tiedote
• Hintatietojen alustava analyysi
• Tietopyyntöön liittyvät julkiset dokumentit (OKF)
• Open Knowledge Finland ry. Avoimen tieteen työryhmä
• Englanninkielinen tiedote

The post Suomi maailman kärkeen tiedejulkaisujen hintatietojen avoimuudessa appeared first on Open Knowledge Finland.

Photo by Evan Kirby CC0

Pulinat pois ja hihat heilumaan? Skrollaa suoraan postauksen loppuun osallistumislinkkeihin. Muussa tapauksessa lue ensin alta mistä avoimessa kansalaistieteessä on kyse.

Pullea myyrähahmo lyllertää kuilun yli hataraa siltaa pitkin. Jos pelaaja ei kirjoita sillassa näkyviä sanoja tarpeeksi nopeasti ja tarkasti, myyrä suistuu kuiluun. Peli on koukuttava, eikä aivan helppo, sillä sillan sanat on kirjoitettu fraktuuralla ja myyrien vauhti kiihtyy pelin edetessä. Uskoisitko, että tämä on tiedettä?

Edellä kuvattu Kansalliskirjaston Digitalkoot, jossa joukkoistamalla digitoitiin sanomalehtikirjaston aineistoa, päättyi vuonna 2012. Se on yksi onnistuneimpia suomalaisia kansalaistiedeprojekteja; yli 100 000 osallistujaa ja 8 miljoonaa suoritettua tehtävää.

Kansalaistiede on parhaimmillaan juuri tätä: kekseliästä, hauskaa ja helppoa. Kuten vaikkapa Galaxy Zoo, jossa kuka tahansa pääsee luokittelemaan galaksien kuvia niiden muodon perusteella, tai EyeWire, peli jossa kartoitetaan aivojen neuroneja.

Toiset hankkeet tarjoavat kansalaisille ajanvietettä jalompia vaikuttimia: Did you feel it? -palvelussa yhdysvaltalaiset voivat kertoa aistimastaan maan järähtelystä. Kerättyä dataa käytetään maanjäristystuhojen ennakoimiseen ja avun tehokkaaseen jakamiseen.

Näitä hienoja hankkeita yhdistää se, että tieteen ja kansalaisten välinen suhde on ohimenevä ja yksisuuntainen. Massoille suunnatuissa helppokäyttöisissä palveluissa se onkin perusteltua. Kansalaistieteen tulevaisuus lupaa tiiviimpää kanssakäymistä: tieteen ja yhteiskunnan vuoropuhelua, jossa ajankohtaiset kansalaiskeskustelut vaikuttavat siihen mitä tutkitaan, yksilöt pääsevät vaikuttamaan itseään ja ympäristöään koskevan tiedon tuottamiseen ja entistä vähemmän tutkimustietoa jää tutkijankammioon keräämään pölyä.

Photo by Blake Wisz CC0

Mobiiliteknologian kehitys ja avoimen tieteen kulttuurinmuutoksen edistysaskeleet tekevät entistä osallistavamman, keskustelevamman ja voimauttavamman kansalaistieteen mahdolliseksi. Vielä emme kuitenkaan elä avoimen kansalaistieteen aikakautta. Monet kansalaistiedehankkeet eivät täytä avoimen tieteen määritelmää, eli tutkimusprosessin vaiheiden oletusarvoista avoimuutta lainsäädännön ja etiikan puitteissa.

Kansalaistiede tarvitsee oman, laajemman avoimen tieteen määritelmänsä. Tutkimusjulkaisujen (open access), tutkimusaineistojen (open data) ja menetelmien (open source) avoimuuden lisäksi avoimilla kansalaistiedehankkeilla on erityinen velvollisuus monipuoliseen vuorovaikutuksen yhteiskunnan kanssa.

Syksyn 2016 aikana Open Knowledge Finlandin avoimen tieteen työryhmän toteuttama ja Avoin tiede ja tutkimus (ATT) -hankkeen rahoittama Avoin kansalaistiede -selvityshanke

• kartoittaa kansalaistieteen suomalaiset sidosryhmät ja tutkimusinfrastruktuurit, sekä

• tuottaa yhdessä sidosryhmien kanssa avoimen kansalaistieteen määritelmän ja tunnistaa tarvittavat toimenpiteet avoimen kansalaistieteen edistämiseksi Suomessa.

Selvityshanke tuotetaan kansalaistieteen hengessä joukkoistaen ja yhteistuottaen.

NÄIN VOIT OSALLISTUA

Seuraa hankkeen avointa Google Drive -tallennuskansiota >

Maksamme korvauksen kansalaistiedeaiheisita mikroartikkeleista >

Sidosryhmien kartoittamiseen voi osallistua yhteiskirjoitusmuistiossa ja Twitterssä #kansalaistiede >

Toimenpidesuositusten esittely 23.11.2016 >

Ilmoittaudu Kansalaistiedepäivään 3.11. Heurekassa

Kansalaistiedepajan suunnitteludokumentti

Käännämme yhdessä European Citizen Science Association ECSAn kansalaistieteen periaatteitä täällä >

Osallistu kirjallisuuskatsauksen yhteiskirjoittamiseen >

Loppuraportin yhteiskirjoittaminen, lisätietoja tulossa projektisivulle >

OTA YHTEYTTÄ

Heidi Laine Projektipäällikkö, kirjallisuuskatsaus heidi.laine@okf.fi p. 040 513 95 93

Konsta Happonen Asiantuntija, tutkimusinfrastruktuurit konsta.happonen@okf.fi

Raimo Muurinen Asiantuntija, verkostot raimo.muurinen@okf.fi p. 044 5777 574

The post Avoin kansalaistiede kutsuu osallistumaan appeared first on Open Knowledge Finland.

Yhä useammasta sukutaustastaan kiinnostuneesta on tullut tutkimusrahoittaja kaupallisten dna:n analysointipalveluiden myötä.

Ilmoittaudu tapahtumaan!

Kansalaistiede on ilmiö, joka lupaa tehdä tieteestä ja tutkimuksesta joka miehen ja naisen oikeuden. Nyt jo kansalaiset keräävät tieteen apuna luontohavaintoja, puhtaaksikirjoittavat vanhoja digitoituja tekstejä sekä tarkkailevat taivasta. Samalla syntyy dataa, tiedon raaka-ainetta, jota on kutsuttu uudeksi öljyksi. Olisiko jokaisen tieteestä pelastamaan Suomea niin taantumalta kuin sivistyksen rappiolta?

Ehkä ei sentään. Kansalaishavaintojen muuttamisesta rahaksi ollaan vielä monen ratkaisemattoman eettisen ja lainsäädännöllisen kysymyksen päässä. Samat seikat tulevat vastaan myös oppimisen ja oivaltamisen ilon vuoksi harrastettaessa. Kuka omistaa lintuhavainnot? Loukkaako sukutaulu verkossa Amalia-isotädin yksityisyyttä? Saammeko päättää edes itse tuottamamme datan hallinnasta, vai valuvatko kaikki hyödyt Facebookin ja Googlen laariin? Onko peruskoulupohjalta tehty tiede tiedettä, vai pitääkö päähän vetää ensin tohtorinhattu?

Kansalaistieteen haasteet ovat kinkkisiä, mutta mahdollisuudet niin suuret, että ratkaisujen eteen kannattaa jumpata älynystyröitä kerran jos toisenkin. Viisaat ja aktiiviset kansalaiset ovat yhteiskunnallinen voimavara. Aikamme suuret kysymykset, kuten ilmastonmuutos ja pakolaisuus, kaipaavat ratketakseen kaikkia meitä, eikä älypuhelintemme laskentatehostakaan ole haittaa.

Suomen metallinetsijöiden jäsenet tutkivat peltoa Kiukaisissa syyskuussa.

Open Knowledge Finlandin ja Avoin tiede ja tutkimus (ATT) -hankkeen yhteistyön tuloksena syntyneen Avoin kansalaistiede -selvityksen tavoitteena on tunnistaa Suomessa piilevät kansalaistieteen mahdollisuudet. Hanke järjestää 3.11.2016 tiedekeskus Heurekassa työpajan, jossa lavalle marssii kuusi kekseliästä kansalaistiede-esimerkkiä: BalticApp-sovellus kerää Itämereen liittyviä kansalaishavaintoja. Lajirikkauskartta-hanke etsii metsädatan avulla arvokkaita luontokohteita. Metallinetsijät kaivavat pelloista muinaisesineitä. Avoin karttahanke kerää paikkatietoja ja Mikrohistoriawiki haluaa perhealbumit verkkoon. Yksilökeskeiseen dataan pureudutaan biohakkeroinnin ja sukututkimuksen esimerkkien kautta.

Työpaja on avoin kaikille, jotka haluavat vaikuttaa suomalaisen kansalaistieteen suuntaan.

> Ilmoittaudu Eventbritessä!

Keskustele kansalaistieteestä jo etukäteen

• Facebook-eventissä
• Twitterissä #kansalaistiede

The post Kansalaistiedepäivä 3.11. Tutkimus -uusi jokamiehenoikeus. appeared first on Open Knowledge Finland.

Marjastaminen ja tieteeseen osallistuminen ovat jokaista kansalaista varten.

Open Knowledge Finlandin opetus- ja kulttuuriministeriön Avoin tiede ja tutkimus (ATT) -hankkeelle toteuttama Avoin kansalaistiede -selvitysprojekti päättyy tammikuun lopussa (projektin kestoa jatkettiin kuukaudella aiemmin suunnitellusta).

Projektin 31.1. klo 13-14 pidettävä päätöswebinaari keskittyy käsittelemään kansalaistieteen sidosryhmien kanssa yhdessä tuotettuja toimenpidesuosituksia.

Avoin kansalaistiede -projektin suositukset kannustavat laajentamaan kansalaistieteen soveltamista havaintoaneistojen joukkoistamisesta tieteen ja yhteiskunnan väliseen vuoropuheluun ja ilmiökeskeisiin tutkimuskysymyksiin. Jotta kansalaistieteen koko potentiaali saadaan käyttöön, tarvitaan hierarkioiden haastamista, entistä osallistavampia tutkimusympäristöjä ja täsmällisempiä ohjeistuksia.

Webinaarissa toimenpidesuosituksia kommentoivat globaalimuutostutkimuksen parissa työskentelevä Future Earth Suomen pääsihteeri Tanja Suni ja näyttöön pohjautuvan päätöksenteon menetelmiä mm. Yhtä köyttä -hankkeessa pohtinut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtava tutkija Jouni Tuomisto. Suni peilaa toimenpidesuosituksia yhteistuottamisen periaattetta vasten, Tuomisto kertoo ajatuksiaan siitä miten kansalaistiede voisi palvella jaetun ymmärryksen muodostamista.

Projektin muut keskeiset lopputuotteet tullaan tallentamaan verkkoon avoimesti saataville yhteistyössä ATT-hankkeen kanssa. Tarkemmasta sijainnista tiedotetaan myöhemmin projektin sivulla ja OKF:in kanavissa.

Webinaariin ilmoittaudutaan verkkolomakkeen kautta. Halukkaat voivat tilata lomakkeella myös webinaaritallenteen linkin sähköpostiinsa.  Lisätietoja sekä webinaarista että toimenpidesuosituksista antaa Avoin kanalaistiede projektin päällikkö Heidi Laine, heidi.laine@okf.fi, 040-513 95 93.

Tiede – uusi jokamiehenoikeus

Avoin kansalaistiede -projektin toimenpidesuositukset

MITÄ ON AVOIN KANSALAISTIEDE?

Avoin kansalaistiede on tieteellistä tai tiedettä tukevaa tutkimusta, johon osallistuminen ei edellytä tiettyä pätevyyttä tai institutionaalista asemaa. Kaikki osallistujat saavat tunnustusta työstään ja hyötyvät sen tuloksista.  Tutkimusprosessi ja tulosten julkaiseminen toteutetaan niin avoimesti, kuin etiikan ja lainsäädännön puitteissa on mahdollista. European Citizen Science Associationin 10 kansalaistieteen periaatetta > Avoimen tieteen ja tutkimuksen tiekartta >

TAVOITETILA

• Tiede tarjoaa kohdennettuja ratkaisuja suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin, kompastumatta hierarkioihin ja tieteenalojen välisiin raja-aitoihin,
• kansalaistiede toimii tukena ja työkaluna näyttöön perustuvassa päätöksenteossa,
• tiede vaikuttaa paikallisesti ja kansalaisten arjessa,
• kansalaisten tiedelukutaito ja osallistuminen tutkimusprosesseihin on vahvalla pohjalla,
• tutkimuksen rahoittamista yhteisin varoin pidetään tärkeänä ja
• sidosryhmien välinen avoin tiedonvaihto ja keskustelu tuottavat yllättäviä oivalluksia ja yhteyksiä.

PERIAATTEET

A. Kansalaisten osallistuminen tieteeseen on paitsi menetelmä, myös arvo ja asenne

Julkisesti rahoitetun tutkimuksen tulee palvella yhteiskuntaa ja ihmiskuntaa. Tutkimuksen yhteiskunnallisen kontekstin tunnistaminen on osa jokaisen tutkijan työtä: kuka hyötyy tästä tiedosta, kuka voisi osallistua sen tuottamiseen? Kuinka siitä tulisi kertoa ja missä kanavissa, jotta se päätyisi käyttöön?

B. Ihmisten erilaisten roolien sijaan keskitytään erilaisiin tietoihin

Tiedeyhteisö on meritokratia. Kansalaistieteessä kaikki toimijat ja heidän tietonsa ovat tutkimuksen lähtökohtina yhtä arvokkaita. Kunkin tiedon hedelmällisyys tutkimuskysymyksen kannalta punnitaan tutkimusprosessissa. Lisäksi massasiirtolaisuuden ja -pakolaisuuden aikakaudella on tärkeää tunnistaa, että kansalaistieteessä kansalaisuus ei riipu passista tai statuksesta.

C. Monitieteisyys on laadukkaan kansalaistieteen edellytys

Onnistuakseen kaikki kansalaistiedehankkeet tarvitsevat oppeja ja menetelmia molemmista tieteellisistä kulttuureista: ihmistieteistä ja luonnontieteistä. Silloinkin kun hankkeen tarkoituksena on tuottaa tietoa luonnonilmiöstä, tutkimusasetelman suunnittelu edellyttää ymmärrystä kulttuurista, osallistujien motivaatioista ja yhteiskunnallisista vuorovaikutussuhteista. Monitieteisyyttä voidaan tavoitella tuomalla yhteen ihmisiä erilaisista tieteentekemisen traditioista, mutta myös lisäämällä tieteiden välistä ristiinpölytystä tutkijakoulutuksessa.

TOIMENPIDESUOSITUKSET

1. Kaikille avoin kansalaistieteen tutkimusinfrastruktuuri

Työskentelyalustoista, työkaluista ja aineiston säilytyspaikoista, joiden käyttöoikeus ei edellytä jonkin instituution jäsenyyttä, on pulaa. Kaikille avoin tutkimusinfrastruktuuri voidaan kehittää hyödyntäen olemassaolevia palveluja.

2. Datataitojen opetusta kaikkiin koulutusasteisiin

Uusi kansallinen perusopetuksen opetussuunnitelma tuo ohjelmoinnin kouluihin. Datalukutaito ja -käsittelytaidot tulee nostaa  ohjelmoinnin rinnalle digitaalisina kansalaistaitoina. Koulujen osallistaminen kansalaistiedehankkeisiin sidosryhmäyhteistyön keinoin tukee sekä ohjelmointi- että datataitojen kehitystä että ilmiöpohjaista oppimista.

3. Kansalaistiede tutuksi tiedotuksen ja kirjastojen avulla

Suomalaiset ovat innostuneita tieteestä (Tiedebarometri 2016). Kansalaistiede on kansalaisille, jos tutkijoillekin, vielä vieras käsite. Kunnallisiin kirjastoihin jalkautuva tiedotuskampanja herättää uinuvan potentiaalin. Kirjastoverkko on arvokas kansalaistieteelle myös jatkuvana resurssina.

4. Selkeyttä tutkimusaineistojen sääntelyyn ja omistajuuteen

Digitaalisten aineistojen käyttöön ja omistajuuteen liittyviä sääntöjä ja käytänteitä tulee selkiyttää kansalaistieteelle suunnatuilla ohjeilla ja malleilla. Laajan suostumuksen mahdollistamiseksi on kehitettävä käytäntöjä yhteistyössä tietosuojaviranomaisten kanssa. Räätälöityä lisenssiä suostumuksen apuvälineeksi on hyvä selvittää. Muita kuin henkilötietoja sisältäville kansalaistiedeaineistoille luopuma (esim. CC0) on varteenotettava vaihtoehto lisenssille, eikä poista moraalista velvollisuutta viittaamiseen.

5. Monitieteisyyttä ja -toimijaisuutta tukevaa tutkimusrahoitusta

Nykyiset tutkimusrahoitusinstrumentit eivät tue riittävästi monitieteistä ja -toimijaista tutkimusta. Tarvitaan joustavampia hakuja tai kokonaan uusia instrumentteja. Yksi mahdollisuus on joukkoistaa rahoitushakujen teemojen ideointia ja edellyttää valituilta hankkeilta kansalaisten osallistamista.

6. Malleja kansalaistutkijoiden palkitsemiseksi

Hyvä tieteellinen käytäntö edellyttää tutkimukseen liittyvän työpanoksen tekemistä näkyväksi esim. viittaamalla tai tekijyyden määrittelyn kautta (TENK 2012). Huomioimisen ja tunnustuksen jakamisen tulee koskea myös kansalaistutkijoita. Tähän tarvitaan uusia kansalaisia motivoivia meritoitumisen malleja.

7. Prosesseja tieteellisen laadun varmistamiseksi

Kansalaistieteessä on kyse tieteellisen prosessin, ei tiedon demokratisoimisesta. On kehitettävä tapoja kansalaistutkijoiden perehdyttämiseksi hyvään tieteelliseen käytäntöön ja kansalaisaineistojen luotettavuuden varmistamiseksi.

The post Toimia kansalaistieteen edistämiseksi appeared first on Open Knowledge Finland.

The project:

To round off a great Open Access  week, we’d like to announce a new interesting project we’ve started. Continuing our efforts in the field of Open Science, Open Knowledge Finland was commissioned by CSC – IT Center for Science and the Finnish Ministry of Education and Culture to implement a Study on the Openness of Scientific Publishers.

The challenge:

The key goal of the project is to look at the practices of open access publishing by major publishers, and “rank” these publishers according to metrics / scorecard developed in the project.

The project will particularly look at some of the major scientific publishers, namesly Elsevier,  Springer,  Nature, Wiley-Blackwell, American Chemical Society (ACS), Taylor & Francis, Sage, Lippincott Williams & Wilkins (LWW), IEEE,  and ACM.

Our assumption is that the ranking will be based on

• Number of open access journals / full journal list
• Costs of open access publishing
• Creative Commons licenses
• Self-archiving
• Data-mining possibilities

What do you think? Perhaps you’d like to contribute to Leo Lahti’s tweet:

#OAWeek question: suggest criteria to assess the openness of academic publishers? @troppone @jlehtoma @mikaellaakso @rmounce @chgutknecht

— Leo Lahti (@antagomir) October 28, 2017

Expected results:

This report looks at the practices of open access publishing as it is presented in easily accessible online sources. The need of information is linked to a wider framework of investigating the current status of open access practices across the academic field in Finland. Previous reports have scrutinised Universities and research institutions (2015, 2016) and the sources for research funding (2016). This report concentrates on a further piece of research infrastructure: channels of publication.

Who’s doing it?

The leading expert and manager for this project is Leo Lahti, a long-time researcher, expert and activist on open science.

OKFI is doing this in collaboration with Oxford Research – with Juho-Matti Paavola and Anna Björk doing much of the data crunching and writing. Assoc. Prof. Mikael Laakso gives guidance and Teemu Ropponen supports with admin and communications.

The project kicked off a few weeks ago, early October. Key results will be delivered in November, and the project will finalize in December. So, in short, this is indeed a “rapid action” project!

How can you participate:

• The report draft will be commentable – not available yet.
• There will also be a dialogue with the publishers.
• Follow Open Science Finland on Facebook
• The project on Slack: okfi.slack.com – channel #51-tiedekustantajat
• Participate in the Open Science Forum (ATT-foorumi)

See also:

• Tiedon hinta (The cost of publishing) campaign – http://tiedonhinta.fi/en/english/
• No deal, No review campaign –  http://www.nodealnoreview.org/

Want to know more?

Contact:

Leo Lahti, leo.lahti@okf.fi

Teemu Ropponen, teemu.ropponen@okf.fi

The post Open Knowledge Finland to produce report on the openness of key scientific publishers appeared first on Open Knowledge Finland.

Photo by Micheile Henderson on Unsplash

Opetus- ja kulttuuriministeriön Avoin tiede ja tutkimus -hanke on palkinnut Open Knowledge Finlandin avoimen tieteen työryhmän avoimen tieteellisen julkaisemisen hyväksi tehdystä työstä. Palkinto julkistettiin hankkeen päätöstapahtumassa, Avoimen tieteen foorumissa Helsingin Paasitornissa 16.11.2017. Palkinnon otti vastaan työryhmän core-henkilö Heidi Laine. Ohessa Laineen tilaisuudessa pitämä kiitospuheenvuoro kokonaisuudessaan:

Suuri kiitos ministeriölle ja kaikille asiaan vaikuttaneille tästä arvokkaasta tunnustuksesta.

Open Knowledge Finlandin avoimen tieteen työryhmä edistää avointen toimintamallien omaksumista kotimaisessa tutkimuksessa.

Tämä tunnustus tuli julkaisutoiminnan avoimuuden edistämisestä, mutta me työskentelemme sen hyväksi, että tutkimuksen koko elinkaari, niin tutkimusaineistojen, lähdekoodin, julkaisujen, opetusmateriaalien kuin muidenkin resurssien osalta olisi mahdollisimman avointa.

Niin avointa kuin mahdollista, niin suljettua kuin on välttämätöntä. Eli kyse ei ole avoimuudesta itsetarkoituksena, vaan välineenä demokratiaan, tasa-arvoon ja yhteiskunnan tietopohjaiseen kehittämiseen.

Työryhmän monipuolisesta työkalupakista löytyy niin keskustelutilaisuuksia, lausuntoja, projekteja kuin tietopyyntöjäkin.

Viime vuosien toiminnan kohokohtiin kuuluu Leo Lahden työryhmän nimissä tekemä tietopyyntö koskien tiedekustantajille maksettavia tiedelehtien tilausmaksuja.

Rahavirtojen läpinäkymättömyys on ollut yksi suurimmista esteistä tiedeyhteisön ja muun yhteiskunnan huomion laajamittaiselle heräämiselle kaupallisen tieteellisen julkaisutoiminnan ongelmiin.

Leon menestyksekäs tietopyyntö loi ATT-hankkeelle momentumin kerätä kustannustietoja kattavasti tutkimusorganisaatioista ympäri maan.

Kustannusten näkyväksi tekeminen kansallisella tasolla oli paitsi pioneeritoimintaa maailman mittakaavasssa, myös painoi osaltaan FinELibin sopimusneuvotteluja tukeneiden ja yhteensä yli 3000 allekirjoitusta keränneiden Tiedon hinta – ja No deal, no review -kampanjoiden onnistumisessa. Kampanjat eivät varsinaisesti olleet osa avoimen tieteen työryhmän toimintaa, mutta niiden takana olivat työryhmäaktiivit, minkä lisäksi työryhmä tuki kampanjoita pienimuotoisesti myös taloudellisesti, verkkosivukustannusten osalta.

Muihin viimeaikaisiin avauksiin kuuluvat lisäksi muun muassa opetusministerille suunnattu avoimen tieteen tutkimusetiikkaa tukevaa vaikutusta koskeva lausunto sekä kansalaistieteen avoimuutta edistävän potentiaalinen pohdiskeleminen, ensin osana ATT-hankkeen rahoittamaa Avoin kansalaistiede -projektia ja sen jälkeen mm. Mikrohistoriawiki-projektiaihion tiimoilta.

Vaikka työryhmällä ei ole virallista jäsenistöä ja sen toiminta on avointa kaikille, on olemassa joukko nimiä, jotka toistuvat työryhmän toiminnassa ja haluaisin tuoda ne tässä esiin:

Konsta Happonen

Mikael Laakso

Leo Lahti

Joona Lehtomäki

Samuli Ollila

Maija Paavolainen*

Jessica Parland-von Essen

Tuuli Toivonen

Mikko Tolonen

Susanna Ånäs

… sekä tietysti Open Knowledgen toiminnanjohtaja Teemu Ropponen, jonka positiivinen asenne ja energian määrä jaksavat alati hämmästyttää.

Viimeksi mainittua lukuunottamatta kaikki osallistuvat toimintaan vapaaehtoisuuden pohjalta, muiden töidensä ohessa, joskus kustannuksellakin. Työryhmätoiminnan jatkuvuus on koko ajan vaakalaudalla, kun aktiivit tasapainoilevat eri suunnista tulevien vaatimusten ja velvollisuuksien ristipaineessa.

Tämä ei toki ole poikkeuksellista tiedeyhteisössä. Tieteellisillä seuroilla ja tiedeakatemioilla on vuosikymmenten, ellei vuosisatojen perinteet tieteen edistämisessä vapaana kansalaistoimintana.

Nämä eivät ole uusia vaatimuksia avoimen tieteen keskusteluissa, mutta tuon ne esiin toiston uhallakin: tutkijoita pitää palkita muustakin kuin artikkelijulkaisuista ja tutkijan uran pitäisi mahdollistaa horisontin ulottaminen seuraavaa rahoitushakua pidemmälle, sekä tutkimuksen tekemisen että oman taloudellisen toimeentulon osalta.

ATT-hankkeen jälkeisessä ajassa on kriittisen tärkeää, että tieteen ruohonjuuritasoa ja erityisesti nuoria tutkijoita osallistetaan avoimen tieteen kehitykseen, enkä tarkoita vain kuulemista, vaan myös ratkaisevien päätösten tekemistä. Kiitos!

*Maijan nimi ei ollut mukana puheen alkuperäisessä versiossa, mutta se haluttiin ansaitusti lisätä tähän verkkoversioon.

The post Avoimuuden palkinto avoimen tieteen työryhmälle appeared first on Open Knowledge Finland.